Saarna Torshällan kirkossa 13.6.2014

Evankeliumi:

Joh. 12:44-50:

Jeesus huusi kovalla äänellä: "Joka uskoo minuun, ei usko minuun, vaan lähettäjääni. Joka näkee minut, näkee lähettäjäni. Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen. Jos joku ei noudata minun sanojani, vaikka on ne kuullut, en minä häntä tuomitse. En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen. Jos joku torjuu minut eikä ota sanojani vastaan, hänellä on kyllä tuomarinsa: se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä. En minä ole puhunut omissa nimissäni. Isä, joka on minut lähettänyt, on määrännyt, mitä minun tulee puhua ja julistaa, ja minä tiedän, että hänen käskynsä antaa ikuisen elämän. Kun puhun, puhun siis niin kuin Isä on minun käskenyt puhua."

Saarna:

Armo ja rauha teille Jumalalta meidän isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta

Evankeliumi saattoi kuulostaa hieman vaikeaselkoiselta ja monimutkaiselta. Ainakin erilaisia kytköksiä sekä syy ja seuraus –suhteita on runsaasti. Evankeliumista voisi ehkä jopa piirtää jonkinlaisen ”organisaatiokaavion”. Keneen tässä nyt lopulta uskotaan tai ei uskota? Kenet tässä nyt nähdään tai ei nähdä? Kuka tässä nyt on lähettänyt kenet ja mitä tekemään?

Pyhä evankelista Johannes kertoo, kuinka Jeesus puhuu kansalle. Tai oikeastaan hän kertoo Jeesuksen huutavan – ja vielä kovalla äänellä. Kova ääni oli varmasti tarpeeseen sinä aikana, kun ei ollut tällaisia hienoja poskimikrofoneja kuin minulla tänään on. Itse asiassa ei tainnut olla minkäänlaisia mikrofoneja ja silti ihmiset kuulivat Jeesuksen opetuksia. Oleellista ei kuitenkaan ole Jeesuksen huudon desibelimäärä tai Jeesuksen äänenkäyttötapa, vaan se, mitä Jeesus huutamalla ilmaisi ja opetti. Kun Jeesuksen sanoja, jotka evankelista on tallettanut Raamattuun, tutkii tarkemmin, voi löytää niistä kristinuskon ja kirkon kannalta keskeisen opetuksen tai ainakin puhetta aiheesta, joka usein koetaan vaikeaselkoiseksi ja epäselväksi.

Jeesus selittää omaa rooliaan, alkuperäänsä ja tehtäväänsä. Hän kertoo asemastaan Pyhän kolminaisuuden yhtenä jäsenenä. Kaikilla Pyhän kolminaisuuden jäsenillä on oma erityinen tehtävänsä, joka poikkeaa muiden jäsenten tehtävästä. Kukin tekee oman osansa, kuten meistäkin jokainen tekee oman osansa esimerkiksi tämän messun toteutuksessa. Sinä, joka istut siellä kirkon penkissä ehkä jopa arkana, sinulla on yhtä tärkeä osa tässä messussa kuin meillä muilla. Me kaikki emme tee täällä samoja asioita tai ole toistemme kopioita, mutta silti meitä jokaista tarvitaan. Jos yksikin tästä kirkkoon kokoontuneesta väestä puuttuisi tai olisi yksi lisää, tilanne ei olisi enää täsmälleen sama. Kaikella ja kaikilla on oma pieni tehtävänsä ja vaikutuksensa yhteiseen kokonaisuuteen.

Pyhä kolminaisuus vaikuttaa olevan monille epäselvä osa kristinuskossa. Joku on jopa tehnyt siitä syyn jättää kirkon. Joku puolestaan sanoo ymmärtävänsä kyllä Jumalan ja ehkä jopa Jeesuksen, mutta ei Pyhä Henkeä ja sen roolia tässä kolminaisuuden monimutkaisuudessa ja moniulotteisuudessa. Jos joku ajattelee näin, voin lohduttaa ja sanoa, että kyseessä ovat suuret asiat, joiden äärellä voimme luottaa Jumalaan ja siihen, että kaikki kolminaisuuden jäsenet hoitavat kyllä oman tärkeän tehtävänsä tässä kokonaisuudessa. Ihmisen ymmärrys ei riitä kaikkeen.

Isä Jumalaa kutsutaan usein luojaksi, sillä hän on luonut maailman aikojen alussa. Poika Jeesusta kutsutaan lunastajaksi. Pyhä Henkeä kutsutaan pyhittäjäksi, sillä sen tehtävänä on toimia maailmassa, olla läsnä, synnyttää usko ihmisten sydämissä, kirkastaa Jumalan tahtoa meissä jne. Evankeliumissa Jeesus kertoo juuri siitä, että hänen tehtävänsä on toimia lunastajana, joka lunastaa kansansa vapaaksi synnin vankilasta, pimeästä vankilasta. Hän kertoo olevansa valo, joka on tullut maailmaan tai oikeastaan lähetetty maailmaan lunastamaan Jumalan oman kansan vapaaksi. Jeesus oli kuuliainen tehtävälleen ja vei sen kunniakkaasti loppuun asti, vaikka se tehtävä ei todellakaan ollut helppo. Kuinka moni muu olisikaan valmis samaan?

Tähän samaan ryhmään kuuluu myös se, että Jeesus sanoo: ”En minä ole puhunut omissa nimissäni. Isä, joka on minut lähettänyt, on määrännyt, mitä minun tulee puhua ja julistaa, ja minä tiedän, että hänen käskynsä antaa ikuisen elämän. Kun puhun, puhun siis niin kuin Isä on minun käskenyt puhua." Jeesuksen tehtävä ei ollut sooloilla, vaan toimia Jumalan suuren pelastussuunnitelman täyttämiseksi ja julistaa sitä ihmisille.

Näiden erillisten tehtävien lisäksi Jeesus korostaa kolminaisuuden (Isän, Pojan ja Pyhän Hengen) välistä yhteyttä ja ykseyttä. Kuten ortodoksit sanovat, Pyhä kolminaisuus on yksiolennollinen ja jakaantumaton. Vaikka Jumala loi maailman, myös Jeesus ja Pyhä Henki olivat silloin läsnä. Se oli tavallaan yhteistyötä, jossa Jumala kuitenkin teki varsinaisen työn.

Jeesus toteaa, että uskomalla häneen, uskoo myös Jumalaan, joka kerran lähetti hänet ihmiseksi maailmaan, yhdeksi meistä ihmisistä, mutta ilman syntiä. Kuten pienoisevankeliumi sanoo: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Tämän saman Jeesus toteaa tämän päiväisessä evankeliumissa sanomalla: ”Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.”

Ei voi uskoa vain yhteen kolminaisuuden osaan. On joko uskottava kolmiyhteiseen, kolmipersoonaiseen Jumalaan tai sitten ei lainkaan tähän jumalaan. Ei vain ole olemassa Jumalaa ilman Jeesusta ja Pyhää Henkeä. Tätä voisi jopa sanoa ”kaikki tai ei mitään” –uskoksi. Itse asiassa meitä kehotetaan muutenkin elämään kristittyinä asenteella ”kaikki tai ei mitään”. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi alkaa mittaamaan omaa tai varsinkaan toisten uskon suuruutta, laatua ja määrää. Tärkeintä on se, uskooko vai ei. Kukin omalla tavallaan. Heikollakin uskolla voit turvautua vahvaan Vapahtajaan, joka on lähetetty kerran maailmaan sinunkin vuoksesi ja joka on kuollut ristillä, noussut kuolleista ja mennyt takaisin taivaaseen Isä Jumalan luokse sinunkin tähtesi. Saat myös uskoa syntisi anteeksi annetuiksi (Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä).

Saamme nyt laulaen tunnustaa uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan ja siihen, että hän elää, hallitsee ja toimii persooniensa kautta nyt ja aina, aikojen alusta aikojen loppuun asti ja sen jälkeenkin. Uskon tunnustamisen ohella voimme myös rukoilla, että Pyhä Henki vahvistaisi meidän uskoamme kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.

Teatteria ja elokuvaa

En ole taaskaan pitkään aikaan kirjoittanut mitään, vaikka olen aikonut. En vain ehdi ja jaksa ja muista kirjoittaa, vaikka aiheita olisi. Tällä kertaa kirjoitan vain suomeksi.

Jag har inte skrivit på länge fastän jag har tänkt på att skriva. Jag har inte hunnit, orkat och kommit ihåg att skriva fastän jag har haft något att skriva. På denna gång skriver bara på finska.

____________________________________________________________________

"Oikeat" teatterit

Olen ehkä jollain tavalla innostunut käymään teatterissa viime vuosien (tai kuukausien) aikana. Lisäksi oivalsin vähän aikaa sitten, että minun kannattaa hyödyntää opiskelija-alennuksia niin kauan kuin olen vielä opiskelija. Näillä näkymin opiskeluaikaa ei ole jäljellä kuin vuosi enää. Ainakin Joensuun ja Lappeenrannan kaupunginteattereissa opiskelijat saavat pääsylipun esitykseen erityisen halvalla vähän ennen esitystä, jos vielä on tilaa. Lisäksi joskus on joitain muita tarjouksia

Eilen kävin katsomassa Joensuun kaupungin teatterissa "Terveiset Kutturasta" -esityksen, koska olin sattunut oikeaan aikaan oikeaan paikkaan ja saanut lipun esitykseen 10 eurolla. Ennakkovaroituksen mukaisesti esitys sisälsi todella paljon kiroilua ja "huonoja" vitsejä. Myös perinteisiä saamelais- ja stadilaisstereotypioita oli runsaasti esillä koko ajan. Komedialle tyypilliseen tapaan asiat vietiin vielä reilusti yli ja liioittelun puolelle, mikä oli tietysti hauskaa. Edessäni istuivat teatterinjohtaja Vihtori Rämä ja joku toinen mies, jotka nauroivat moneen kertaa selkeästi havaittavasti. Takanani puolestaan pari varttunutta naista jupisi jotain "Onpa tämäkin kulttuurielämys". Väliajalla he vielä sanoivat tämän yhdelle aulatyöntekijälle, joka kuitenkin kannusti katsomaan myös väliajan jälkeisen osan esityksestä. En oikein päässyt selville, mikä oli näiden naisten lopullinen suhtautuminen esitykseen.

Täytyy todeta, että itselläni ei olisi kanttia huutaa ja raivota näyttämön laidalla, kuten näyttelijät muun muassa tekevät esittäessään roolihahmoaan. No, he ovatkin näyttelijöitä. Näyttelijän työ ei varmastikaan ole helppoa. Pitää osata esittää erilaisia rooleja ja eläytyä roolihahmoonsa sekä muistettava suuri määrä vuorosanoja, jopa moneen eri näytelmään. Lisäksi sama näyttelijä esittää usein montaa eri roolia yhdessä näytelmässä. Esimerkiksi eilisessä Terveiset Kutturasta -esityksessä ei ollut montaakaan näyttelijää, joilla oli vain yksi rooli koko näytelmässä, mutta heidän roolinsa olivatkin sitten keskeisiä ja paljon esillä olevia (eli päärooleja).

Muutama viikko sitten kävin katsomassa Katri Helena eli kuu järven yllä -esityksen Joensuun kaupunginteatterissa. Sain oikein hyvän istumapaikan parven keskeltä eturivistä. Väliajalla kuulin tutulta aulatyöntekijältä, että se paikka on teatterinjohtajan paikka, joka laitetaan myyntiin vasta vähän ennen esitystä, jos teatterinjohtaja ei ole tulossa katsomaan esitystä. Minulla kävi siis hyvä tuuri.

Lisäksi olen viime vuosina käynyt katsomassa mm. seuraavia esityksiä:

• Myrskyluodon Maija Lappeenrannan kaupunginteatterissa alkuvuodesta 2013
• Kiskot itää -revyy Joensuun kaupunginteatterissa keväällä 2013
• Terveen paperit Valtimon kesäteatterissa kesällä 2013
• Oronmyllyn historiasta kertova Sovinto-näytelmä Oronmyllyllä toukokuussa 2013
• jne.

Elokuvateatterit

Olen viime vuosina käynyt enemmän ns. oikeassa teatterissa kuin elokuvateattereissa. Elokuvateatterissa on tullut käytyä vain, jos olen saanut jostain elokuvalipun tai lahjakortin. Pääasiassa olen katsonut elokuvia televisiosta.

Tänään kävin katsomassa Risto Räppääjä ja liukas Lennart -elokuvan, kun joensuulaisessa elokuvateatteri Tapiossa oli lasten elokuvapäivä. Olin jo jonkin aikaa ajatellut käydä katsomassa uusimman Risto Räppääjä -elokuvan ja käyttää lahjakortin (tai ainakin osan siitä) siihen. Minulla oli pian vanheneva 10 euron lahjakortti, mutta elokuvalippu maksoi vain 6,50 euroa. Minun piti kuitenkin käyttää lahjakortti kokonaan samalla kertaa, joten olin pakotettu ostamaan myös karkkipussin ja limsapullon. Aloitus oli siis ärsytystä aiheuttava. Mietin, että mitähän siitä elokuvan katsomisesta tulee, kun jo muutenkin inhoan popcornien tuoksua. Mietin myös, ärsyynnynkö karkkipussien ym. rapistelusta ja siitä, että ihmiset poistuvat lopputekstien alkaessa.

Elokuva oli aivan loistava ja se tuntui kestävän paljon pitempään kuin tunnin ja kaksikymmentä minuuttia. Oli todella nautinnollista katsoa elokuvaa, seurata sen tapahtumia ja ihailla miljöötä. Jotenkin minulla tuli elokuvaa katsoessa mieleen, että se on ehkä kuvattu Naantalissa, vaikka en ollut koskaan käynyt Naantalissa. Arvaukseni osoittautui oikeaksi. Jee! Vanhat puutalot ja vanha kivikirkko sekä rehevä vihreä kasvillisuus ja meri muodostivat todella idyllisen miljöön, jollaisessa saattaisin jopa haluta elää.

Heti elokuvan alussa tuntui oudolta, kun hahmot näyttivät erilaisilta kuin aiemmissa Risto Räppääjä -elokuvissa, jotka ovat olleet Mari Rantasilan ohjaamia. Tämä uusin on Timo Koivusalon ohjaama. Hän on käyttänyt eri näyttelijöitä. Erityisesti erot näkyvät aikuisnäyttelijöiden kohdalla. Myös muutamat elokuvaa katsomassa olleet lapset huomasivat sen ja ihmettelivät sitä. Joidenkin elokuvan laulujen kohdalla taas kuulin kuinka jotkut lapset lauloivat hiljaa mukana (tai sitten vain kuvittelin). Se lasten laulu oli osa kaunista kokemusta. Lapset olivat todella rauhallisia katsoessaan. Elokuva todella taisi kiinnittää heidän huomionsa koko ajaksi. Sain jopa katsoa (ja lukea) lopputekstitkin rauhassa. Tosin lopputekstit olivat mielestäni poikkeuksellisen lyhyet.

Koen, että Koivusalo on vienyt elokuvaa parempaan suuntaan monilta osin. Kyllä Timo Koivusalo osaa. Nähtiinhän se jo 1990-luvun Pekko-elokuvissa. Niissä ja tässä Risto Räppääjässä tapahtumat sijoittuvat ihan normaaliin pienen paikkakunnan ympäristöön ja komedian elementit luodaan muilla keinoilla eikä pastelliväreillä ja liian erikoisilla hahmoilla. Taidan olla tylsä, kun pidän realistisista elokuvista, kuten myös realisitisista kirjoista ja tauluista.

Hartaus Genesis-kappelissa 18.2.2014

Virsi 265 

Fil. 3: 7-14:

Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voittoa, olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle. Näin minulla ei enää ole mitään omaa, lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo. Minä tahdon tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman ja tulla hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa. Ehkä silloin saan myös nousta kuolleista.
    En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen. Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti. Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat.

Puhe:

Meneillään ovat olympialaiset Venäjällä. Olympialaisten tunnuslause on latinankielinen ”citius, altius, fortius” eli ”nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin”.

Tuli mieleen, onkohan tuollainen toiminta kovin kristillistä. Onko oikein, että vain nopeat ja voimakkaat pärjäävät? Onko oikein, että vain paras voittaa ja että vain yksi voi voittaa? Onko oikein asettaa ihmisiä paremmuusjärjestykseen? Eikö viimeisten pitäisi tulla ensimmäisiksi? Eikö pitäisi kulkea hitaimpien vauhtia? Eikö tulisi ottaa huomioon myös niin sanotut heikot veljet?

Sovitaan vaikka niin, että Wikipedia on luetettava. Sen mukaan ”citius, altius, fortius” -lause on peräisin eräältä dominikaanimunkilta eli ei se sittenkään ole kovin epäkristillinen lausahdus.

Tämän päivän tekstissä, kirjeessään filippiläisille, Paavali kirjoittaa mm. voittamisesta ja kilpajuoksusta. Hän vertaa kristityn elämää kilpajuoksuun ja taivaassa odottavaa iankaikkista elämää hän kutsuu maaliksi ja voittopalkinnoksi.

Miten nämä edellä kertomani asiat ovat sovitettavissa yhteen? Voisimme vaikka ajatella niin, että olympialaiset kuuluvat maallisen regimentin piiriin, kun taas hengellinen elämä ja taivastiellä kulkeminen kuuluvat hengellisen regimentin piiriin.

Ihmiset ovat luonteeltaan kilpailuhenkisiä. Varmasti Paavali tiedosti sen ja oli itsekin kilpailuhenkinen, kun käytti sanoja ”voitto”, ”tappio”, ”palkinto” ja ”juoksu kohti maalia”. Hänen muissakin kirjoituksissaan näkyy kilpailuasetelma, esimerkiksi kun hän kertoo olevansa syntisistä suurin jne.

Me tiedämme, mitä kohti meidän tulisi kulkea. Me tiedämme, että pääsemme sinne Jeesuksen Kristuksen ristin kautta. Se on ainoa tie, joka perille vie.

Tässä kilpailussa on monia voittajia. Perille pääsevien määrää ei ole rajattu. Ei Paavalikaan päivän tekstissä mainitse, että on vaarana jäädä ulkopuolelle, jos ei ole ensimmäisten joukossa perillä. On lohdullista tietää, että ei tarvitse käyttää kyynärpäätaktiikkaa eikä yrittää olla muita parempi tai nopeampi. Oleellista ei ole nopeus tai voimakkuus. Voisi sanoa, että taivastiellä oleellista on kestävyys ja päämäärä. Kristityn elämä on tavallaan kestävyys”urheilua”, pitkän matkan juoksua. Juoksun harrastajille annetaan usein ohje: ”Ei matka tapa, vaan vauhti.” Pitkä matkamme on. Matka on pitkä ja se voi laittaa taivastiellä kulkijalta uskon koetukselle (ainakin minulla). Kohtaamme monenlaisia tilanteita, myös haasteita ja vastoinkäymisiä. Niissä tarvitaan kestävyyttä. Sitä saamme rukoilla. Tällä tiellä saamme muistaa, että heikollakin uskon kestävyydellä saamme turvautua vahvaan Vapahtajaamme. "Citius, altius, fortius" -periaatetta hyödyntäen voimme yhdessä kulkea taivastietä kävellen, juosten, kontaten, ryömien, raahautuen jne. Oleellista ei ole vauhti tai kulkemistapa, vaan tärkeintä on suunta ja päämäärä.

Virsi 404

Mitt_jullov_dagar_18,_19_och_20

Sodankylä kyrka

Sista inlägg på jullov

När jag började blogga på jullov funderade jag om jag orkar och hinner skriva. I början av jullov hade jag mycket tid att skriva men sen har situationen förändrats. Troligen är den här texten den sista texten på jullov. Imorgon försätter mina studier vid universitet.

Troligen orkar/hinner jag inte blogga så ofta än på jullov men jag försöker skriva då och då. Nu skrev jag bara på svenska men den här bloggen är fortfarande tvåspråkig. Jag ska skriva på både svenska och finska.

Söndag

Konfirmationsmässa i Sodankylä kyrka

Eskelisen Lapin Linjat
TPZ-946, Volvo B13R 6x2/Volvo 9700H NG, åm. 2012, 66 pl.

Det ordnades en konfirmationsmässa i Sodankylä kyrka. Jag deltog i den även om jag hade inga släktingar eller vänner som konfirmant. Förstås kände/visste jag några av dem och många deras anhöriga.

Jag tycker att konfirmationsmässor är öppna för alla. Jag vill betona det! Jag vet några aktiva församlingsmedlemmar som säger att de inte deltar i konfirmationsmässor eftersom det finns så många människor där och andra människor ogillar att de kommer dit. Jag tycker att sådant tänkande är problematiskt och konstikt. Konfirmationsmässor är gudstjänster för hela församling, inte bara för ungas anhöriga. Också alla andra gudstjänster är öppna för anhöriga till konfirmander.

Konfirmerade grupp var liten, omkring 20 konfirmander. Jag tycker att 20 är en lämplig storlek för skriftskolegrupper.

Måndag (trettondagen)

Från år 1928

I går (i måndag) reste jag från Sodankylä till Joensuu. Resan tog omkring 12 timmar. Det är kanske den snabbaste förbindelsen mellan Sodankylä och Joensuu och fungerar bara på fredagar och söndagar under skolåret.

SR1-ellok nummer 3110

Jag började min resa med buss från Sodankylä till Joensuu. Jag trodde att många åker på trettondagen och väntade på att Eskelinen skulle köra rutten med två bussar. Redan i söndag såg jag att Eskelinens största buss med sin 66 platser körde till norr. Jag visste att den bussen kör till söder på nästa dag. Då funderade jag att Eskelinen kanske använder bara den stora bussen på nästa dag. Jag väntade på att bussen är full i alla fall. Jag hade rätt. Bussen var full och Eskelinen använde bara den bussen.

Pohjolan Matka 285
SLF-385, Scania K114/Lahti Eagle 560, åm. 2002, 55 pl.

Bussresan från Sodankylä till Rovaniemi var intressant. Bredvid mig satt en taiwanesiska. Vi diskuterade lite på engelska men det var svårt eftersom vi kunde inte engelska så bra. Svenska och finska skulle ha varit väldigt lättare för mig men hon kunde inte de språk. Hon kunde kinesiska men jag kunde inte. Därför diskuterade vi om ganska allmänna saker; resor, Finland, snö, mina studier osv. Den taiwanesiskan hade någon sin släkting med sig. Släktingen satt bakom oss och kunde engelska bättre än vi. Hon deltog i vår diskussion när vi var nära Polcirkeln där de steg av.

Från Rovaniemi till Kajana åkte jag tåg, expresståg 710. Där fanns också mycket passagerare men inte på alla fönsterplatser och bara på få gångplatser. Jag sov i början av tågresan. Efter Uleåborg gick jag till restaurangvagn där jag åt köttbullar och potatismos - min normala måltid på långa tågresor.

Valtimo kyrka

Från Kajana till Joensuu åkte jag Pohjolan Matkas buss. Jag spände hurdan buss kommer. Jag blev lite glad när jag såg att bussen var ovan och ny för mig. Där fanns också många passagerare. Många studerande var på väg till sin studiestad, till Joensuu. Några studerande har haft föreläsningar eller något sådant redan idag.

På väg från Kajana till Joensuu fick jag också besöka Valtimo där jag tillbringade en vecka i somras. Kyrkan i Valtimo var vackert belyst. Jag såg också en häst och hästdragen vagn och en människa som körde hästen. Det var fint. Först funderade jag att hästen och vagnen var någon syn eller min fantasi men en annan passagerare såg också dem.

Tisdag

Jag hade lite svår morgon. Jag vaknade upp omkring halv tio i morse. Jag har varit trött och satt bara vid datorn. Dessutom har jag tvättat kläder och packat upp mina resegods. Jag gjorde också bokföring av en förening där jag är med. Min uppgift som kassör slutade den 31 december. Nu gör jag bokföring och bokslut. Sedan kan nästa kassör fortsätta och jag fortsätter med nya uppgifter.

I kväll ska jag besöka livsmedelsaffär och delta i unga vuxnas samling av Joensuu församling. Samlingen är i Louhelan tupa, nära Joensuu kyrka.

Mitt_jullov_dagar_16_och_17

Fredag

Igår hann jag inte blogga. Dessutom hade jag inte så mycket att skriva. Igår tittade jag på foton som jag hade tagit och ordnade dem.

Igår kväll hade vi en gäst. Han ville spela Ubongo-spel (som han hade med sig) med oss. Det varit roligt att spela. Spelet var tillräckligt lätt men inte för lätt. Spelet krävde bl.a. funderingar och snabbhet.

Jag hade svårigheter att somna. Jag var fortfarande vaken efter midnatt. I morse sov jag till nio. När jag är på semester sov jag mycket men när semester är lång börjar min dygnsrytm gå till fel väg.

Lördag - skidåkning i Luosto

I morse frågades det om Markus skulle vilja åka skidor. Jag funderade lite och sen svarade jag att jag vill. Sen åkte vi till Luosto (rättare sagt till en parkeringsplats nära Torvisen maja).

Vi åkte skidor runt Luosto (Ukko-Luosto). Det är 18 km. Jag hade igen vallningsfria Karhu-skidor. Det var omkring lika bra att åka skidor än i nyårsafton. Idag testade jag inte normala skidor. Jag valde genast vallningsfria skidor och det var ett bra val.

Jag har funderat att jag kunde börja åka skidor mera. Jag har haft sådana år när jag har inte åkt skidor. När jag var ung eller barn åkte jag ofta skidor. Sedan tyckte jag att det är tråkigt och svårt att åka skidor. Det var inte så roligt än tidigare. Jag funderade att det behöver kanske några år att vara utan att åka skidor. Nu kan jag säga att det har kanske varit sant. Nu kan jag åka skidor men inte varje dag. Jag har inget tvång att åka skidor.

Jag tog kameran med mig och fotograferade lite. Min lilla kameraväska passade bra ihop med dryckesflaskabelt men en säkerhetsnål kunde göra systemet lite starkare och stationär. Här ser ni några av dagens bilder. Det finns snö hör i Lappland.

Idag har jag inte mera att skriva men jag har många foton. Titta på dem.

En uggla, MTV3:s maskot

Slalombackar i Luosto

Mitt_jullov_dag_15

Skidspår i /nära garnisonsområde

Snörika Sodankylä

En av mina vänner och bloggläsare bad att jag skulle "ladda upp några bilder på det snörika Sodankylä". Jag svarade att jag publicerar när jag har tagit sådana foton. Idag hade jag kameran med mig när jag besökte centrum och skidspår. Jag hade inte kameran med mig när jag åkte skidor men den fanns i bil och jag tog några foton efter min skidfärd.

Väg

Jag åkte skidor 8 km. Först 3 km med normala Madshus-skidor och sedan 5 km med vallningsfria Karhu-skidor. Det var inte så lätt och trevligt att åka skidor än i förrgår. Jag kände mig trött på andra länk (5 km).

Apotek och Simonen

Försök att ta självporträtt

Jag besökte också apotek och Simonens affär. Apoteket har fått en ny inredning och nya möbler efter mitt förra besök. Apotekare är också ganska ny i Sodankylä. Hon har varit apotekare i Sodankylä bara en kort tid men jag kommer inte ihåg hur länge hon har varit här.

Sport- och klädaffär Simonen har flyttat till en byggnad där Valintatalo och Alko (och en skoaffär efter Alko) har tidigare varit. Den nya Simonen är en ljus och rymlig affär. Jag köpte ingenting men jag tittade vad som finns där.

Mitt_jullov_dag_14

Norrbottenspets Jeri

Fjorton

Dagens siffra är fjorton. År 2014 har börjat och det är den fjortonde dagen på mitt jullov. Jag har varit redan två veckor på jullov. Mycket har hänt och hoppas det händer fortfarande mycket.

Nyårsaftonkväll

Igår kväll åkte jag skidor 10 km. Det var överraskande roligt och lätt att åka skidor. Det var min första gång att åka vallningsfria skidor (pitopohjasukset på finska). Det var också min första gång att åka skidor denna vinter. Förra gången var i mars.

Efter skidåkning badade jag bastu och försökte leka med Jeri-hund. Jeri är över 5 år gammal och bor hos mina föräldrar i Sodankylä. Jeri är väldigt livlig. Han skulle vilja leka med människor men människorna orkar inte (eller kan inte) leka rätt med honom. Jeri har ofta också håravfall och därför finns Jeris "hår" överallt i huset och på kläder.

Jeri skulle vilja komma till min famn (eller något sådant).

Vanligen bor Jeri ute i hundkoja. Igår kväll var Jeri inne eftersom Jeri är alltid rädd när man skjuter raketer. Vi skjuter aldrig raketer. Vi försöker skydda Jeri från raketernas knallande och ljus. Förra natten sov Jeri i tvättrum. Där sov han också när det är för kallt ute.

Gudstjänst i Sodankylä kyrka

Elljus på julgran

Idag deltog jag i gudstjänst i Sodankylä kyrka. Där fanns ganska få deltagare. Ändå var gudstjänsten riktigt trevlig. Predikan var bra och berättade att Jesu namn är det viktigaste namn i världen. Vi kan börja vårt nya år i Jesu namn. Det är viktigt att leva enligt Guds vilja och komma ihåg att Jesus har korsfästs för oss. Vi kan få förlåtelse i Jesu namn och blod. (Prästen är gammallaestadian.)

Två döttrar till präst läste dagens läsningar från Bibel. Prästen och hans tre döttrar sjöng någon vacker sång mellan de två läsningstexterna. Det var fint!