Man måste aldrig säga: "Aldrig till Rom!"

I morgon ska jag flyga till Rom med ca. 25 teologistuderande och några andra. Den resan kommer att vara min första flygresa och min första resa bort från Norden. Jag har väntat mycket på den här resan. Jag hade fattat många gånger beslut att jag aldrig flyger och reser utomlands bara några gånger men i maj 2012 beslöt jag att delta i resan till Rom.

Jag har mycket starka åsikter. Det gör ganska mycket svårigheter om man säger att man gör aldrig något. Människan kan förändra och byta sina åsikter. Nya informationer kan förändra oss. Vi borde vara öppna för förändringar, ävertyr, nya informationer o.s.v.

När jag fattade beslut att delta i resan tänkte jag att jag kan inte underlåta att delta i resan. Den här möjligheten är väldigt unik. Rom är också en väldigt viktig stad för teologer och alla andra som är intresserad av kyrkans historia, speciellt de västliga kyrkornas historia.

Jag tror att resan kommer att vara en bra, spännande, speciell, rolig och lärorik erfarenhet. Hoppas jag kan skriva här hur resan gick. :)

Elämä on yksisuuntainen matka eteenpäin.

Mietin pitkään blogille sopivaa nimeä, mutta mikään mieleen tullut vaihtoehto ei kunnolla sykähdyttänyt. Sitten jostain tuli taas kerran mieleen tämä laulu ja kesä 2011 Rovaniemellä.

Laulussa elämän todetaan olevan matka. Olen samaa mieltä. 


Elämä on yksisuuntainen matka eteenpäin.

Elämä on yksisuuntainen matka ja se yksi ainoa suunta on juuri eteenpäin. Aikakonetta ei ole vielä keksitty ja tuskin keksitäänkään. Elämässä ei voi palata taaksepäin, vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi. Usein olisin halunnut palata menneeseen ja tehdä jonkin asian tekemättömäksi tai toisin, mutta on täytynyt nöyrtyä sen edessä, että tapahtunutta ei voi muuttaa. Ihminen voi vain vaikuttaa nykyisyyteen ja myös tulevaisuuteen.

Elämä kulkee omaa rataansa tasaisella nopeudella. Tosin väitetään, että elämä alkaa kulua nopeammin, kun täyttää 35 vuotta. (Sitä odotellessa) Nopeutumista olen kyllä huomannut jo tähänkin ikään (24 v.) mennessä tapahtuneen. Päivät ja viikot menevät nopeammin kuin nuorempana eikä juuri mitään saa tehtyä. Aika vain valuu jonnekin. Monet tärkeät ja mieleenpainuneet asiat ovat tapahtuneet vuosia sitten, vaikka tuntuu, että ne olisivat tapahtuneet aivan vastikään. Ehkä tämä voisi johtua hyvästä muistista ja olla merkki siitä, että vielä ei ole dementiaa. Tosin dementikko muistaa kaukaiset asiat hyvin, mutta viime aikojen asiat ovat häneltä pimennossa. Muistan kuitenkin viime aikaisiakin tapahtumia, joten onneksi en taida olla vielä dementoitumassa. Ehkä sitä voi alkaa miettimään joskus tulevaisuudessa.

Elämä on todellakin ihmeellinen asia. Siitä riittää loputtomasti pohdittavaa ja ihmeteltävää. Koskaan ei pohdinta ole valmis. Aina löytyy jotain uutta pohdinnan aihetta. Niitä aiheita ja pohdintoja tulee varmasti kirjoitettua tähän blogiin.



[Den här texten skriver jag bara på finska.]

Den första inlägg - Ensimmäinen julkaisu

Nu gjorde jag det. Jag skapade min första blogg. Å ena sidan var det ganska lätt men å andra sidan var det väldigt svårt. Hur kan man göra bloggen som ser ut sådan jag vill?

Jag ska blogga både på svenska och på finska men jag tror att jag skriver inte varje inlägg med båda språk. Den här texten skriver jag också på finska.

________________________________________________________________

Nyt minä tein sen. Tein ensimmäisen blogini. Toisaalta sen luominen oli helppoa, mutta toisaalta se oli todella vaikeaa. Kuinka tehdä blogi, joka näyttäisi sellaiselta kuin haluan?

Aion kirjoittaa blogia sekä ruotsiksi että suomeksi, mutta luulen, että en kirjoita kaikkea kahdella kielellä. Tämän tekstin kirjoitan tosin molemmilla kielillä.