Elämä on yksisuuntainen matka eteenpäin.

Mietin pitkään blogille sopivaa nimeä, mutta mikään mieleen tullut vaihtoehto ei kunnolla sykähdyttänyt. Sitten jostain tuli taas kerran mieleen tämä laulu ja kesä 2011 Rovaniemellä.

Laulussa elämän todetaan olevan matka. Olen samaa mieltä. 


Elämä on yksisuuntainen matka eteenpäin.

Elämä on yksisuuntainen matka ja se yksi ainoa suunta on juuri eteenpäin. Aikakonetta ei ole vielä keksitty ja tuskin keksitäänkään. Elämässä ei voi palata taaksepäin, vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi. Usein olisin halunnut palata menneeseen ja tehdä jonkin asian tekemättömäksi tai toisin, mutta on täytynyt nöyrtyä sen edessä, että tapahtunutta ei voi muuttaa. Ihminen voi vain vaikuttaa nykyisyyteen ja myös tulevaisuuteen.

Elämä kulkee omaa rataansa tasaisella nopeudella. Tosin väitetään, että elämä alkaa kulua nopeammin, kun täyttää 35 vuotta. (Sitä odotellessa) Nopeutumista olen kyllä huomannut jo tähänkin ikään (24 v.) mennessä tapahtuneen. Päivät ja viikot menevät nopeammin kuin nuorempana eikä juuri mitään saa tehtyä. Aika vain valuu jonnekin. Monet tärkeät ja mieleenpainuneet asiat ovat tapahtuneet vuosia sitten, vaikka tuntuu, että ne olisivat tapahtuneet aivan vastikään. Ehkä tämä voisi johtua hyvästä muistista ja olla merkki siitä, että vielä ei ole dementiaa. Tosin dementikko muistaa kaukaiset asiat hyvin, mutta viime aikojen asiat ovat häneltä pimennossa. Muistan kuitenkin viime aikaisiakin tapahtumia, joten onneksi en taida olla vielä dementoitumassa. Ehkä sitä voi alkaa miettimään joskus tulevaisuudessa.

Elämä on todellakin ihmeellinen asia. Siitä riittää loputtomasti pohdittavaa ja ihmeteltävää. Koskaan ei pohdinta ole valmis. Aina löytyy jotain uutta pohdinnan aihetta. Niitä aiheita ja pohdintoja tulee varmasti kirjoitettua tähän blogiin.



[Den här texten skriver jag bara på finska.]