Saarna helatorstaina 25.5.2017 Tervolan seurakuntakeskuksen kirkossa

Epistola:

Ap. t. 1: 1-11

Edellisessä kirjassani, hyvä Teofilos, kerroin kaikesta siitä, mitä Jeesus teki ja mitä hän opetti, alusta alkaen aina siihen päivään saakka, jona hän Pyhän Hengen voimalla antoi valitsemilleen apostoleille käskynsä, ennen kuin hänet otettiin taivaaseen. Heille hän myös monin kiistattomin todistein osoitti kuolemansa jälkeen olevansa elossa. Hän näyttäytyi heille neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta. Ollessaan heidän kanssaan aterialla Jeesus sanoi: ”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää.”
    Silloin ne, jotka olivat koolla, kysyivät häneltä: ”Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?” Hän vastasi: ”Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.”
    Kun hän oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään. Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. Nämä sanoivat: ”Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän.”

Evankeliumi:

Joh. 17: 24–26

Jeesus rukoili ja sanoi:
    ”Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista. Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut. Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä.”

Saarna:

Mieleeni on jäänyt hauska muisto eräistä suunnistuskilpailuista ehkä jopa 15 vuoden takaa. Helatorstaina oli (ja on ehkä edelleenkin) aluemestaruuskilpailut jossain päin Lappia. Eräänä vuonna kilpailujen kuuluttaja alkoi selostaa kaiken kansan kuulleen suunnilleen näin: ”Kuten me kaikki tiedämme, helatorstaita vietetään Jeesuksen taivaaseen astumisen muistoksi.” Olipa se hienoa kuulla tällaista kristillistä opetusta suunnistuskilpailun selostuksessa. Opetus oli vielä oikein hyvin kyseiseen päivään liittyvää.

Kilpailun kuuluttaja opetti suunnistuskansaa. Hän tosin muistaakseni sanoi: ”Kuten me kaikki tiedämme…” Epäilen kuitenkin, että kaikki eivät varmaan tienneet, mutta ehkä joku saattoi sen jälkeen tietää. Joskus helatorstain aikoihin näkyy lehdissä katugallupeja, joissa ihmisiltä on kysytty, miksi helatorstaita vietetään. Suurin osa ei ole tiennyt. Helatorstai jää jotenkin irralliseksi pyhäpäiväksi eikä sen nimi kerro sen merkitystä. Esimerkiksi ruotsiksi helatorstai on Kristi himmelsfärdsdag eli sananmukaisesti Kristukseen taivaaseen matkustamisen päivä. Se kertoo selvästi, mistä siinä päivässä on kyse. Suomeksi sen sijaan helatorstai ei kerro ainakaan minulle oikeastaan mitään muuta kuin että kyseessä on torstai. Suomen kielen sana helatorstai tulee luultavasti ruotsinkielisestä ilmauksesta ”helig torsdag” eli pyhä torstai, vaikka virallinen ruotsinkielinen nimitys onkin ”Kristi himmelsfärdsdag”.

Kuten taannoisen suunnistuskilpailun selostaja sanoi, helatorstaita vietetään Jeesuksen taivaaseen astumisen muistoksi. Uskontunnustuksessa me lausumme, että Jeesus astui ylös taivaisiin. Se tapahtui 40 päivää pääsiäisen eli hänen kuolleista nousemisensa jälkeen. Kuten apostolien tekojen alussa kerrotaan, sen 40 päivän aikana hän oli ilmestynyt opetuslapsilleen useita kertoja ja valmistanut heitä elämään ilman häntä. Hän oli luvannut lähettää heille Pyhän Hengen puolustajaksi. Hän kehotti opetuslapsiaan pysyttelemään Jerusalemissa, sillä Pyhä Henki vuodatettaisiin heihin siellä. Jeesus jopa kertoi, että siihen ei menisi enää montaa päivää. Tästä helatorstaista alkaa Pyhän Hengen odottamisen aika. Sinä aikana opetuslapset olivat yhdessä ja rukoilivat lakkaamatta sekä erityisesti odottivat Pyhää Henkeä.

Rukoillessaan ja yhtä pitäessään he noudattivat Jeesuksen antamaa esimerkkiä. Päivän evankeliumissa Jeesus rukoili, että hänen omansa voisivat olla hänen kanssaan. Itse asiassa tämä evankeliumiin poimittu katkelma on Jeesuksen rukouksesta jo ennen ristiinnaulitsemista, mutta varmaan rukouksessa on samoja ajatuksia kuin hänen rukouksessaan kuolleista nousemisensa jälkeenkin. Päivän evankeliumin rukouksessaan Jeesus sanoi: ”Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista.” Rukoillessaan Jeesus tiesi kuoleman, kuolleista nousemisen ja taivaaseen astumisensa hetken lähestyvän. Varmaan hänessä nousi esiin inhimillinen kiintymyssuhde opetuslapsiinsa, sillä hän oli viettänyt opetuslastensa kanssa hyvin tiiviisti noin kolme vuotta. Jeesus oli sekä ihminen että Jumala. Se ihmispuoli hänessä nosti pinnalle ikävän tulevan opetuslapsista erkaantumisen edessä. Jeesus kuitenkin tiesi vielä palaavansa takaisin maan päälle tämän ajan loppuessa. Siitä muistuttavat myös opetuslapsille ilmaantuneet kaksi valkopukuista miestä, jotka toteavat: ”Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän.” Tämän mekin saamme muistaa ja siihen luottaa. Kun lausumme uskontunnustuksessa, että Jeesus astui ylös taivaisiin, niin se jatkuu: ”istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä kuolleita”. Jeesus nousi taivaaseen Isä Jumalan luo ja on kerran tuleva takaisin maan päälle. Apostolien teoissa Jeesus ei kuitenkaan anna tälle paluulle tarkkaa aikaa. Kristillinen kirkko on odottanut Jeesuksen paluuta jo pari tuhatta vuotta. Joskus taas kuulee joidenkin kristittyjen sanovan: ”…jos Kristuksen paluu vielä viivästyy.” Sen tarkan paluuajan tietää vain Jumala. Siitä Jeesus sanoo apostolien teoissa: ”Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut.” Siitä hän jatkaa: ”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.” Nämä olivat Jeesuksen toistaiseksi viimeiset sanat maan päällä. Nämä sanat sanottuaan hän nousi pilvessä taivaaseen Jumalan luo. Tämän muistaen kristityt kautta maailman viettävät helatorstaita eli Kristuksen taivaaseen astumisen päivää.