Rooma 3 - Joukkoliikenne

Rooman joukkoliikenne oli myös erityisen mielenkiintoinen kokemus. Runsaasta kävelystä johtuen joukkoliikenteeseen tutustuminen jäi aika vähäiseksi.

Bussit

Irisbus Iveco Domino

Ennen matkaa mietin, millainen linja-autokanta Italiassa on. Arvelin, että enemmistönä ovat Ivecot ja muut Iveco-pohjaiset linja-autot, sillä Iveco on italialainen raskaan autokaluston valmistaja. Aika yleisiksi arvelin Irisbus Ivecot. Lisäksi arvelin Italiassa olevan suurten eurooppalaisten linja-autonvalmistajien tuotteita, kuten Setra, Irizar, Mercedes-Benz, Volvo jne. Odotin jopa näkeväni joitakin suomalaisvalmisteisia Volvo 9700 -busseja tai jopa Scania OmniExpressejä (joita tiedän jonkin italialaisen bussifirman hankkineen ison erän Lahden autokorilta viime vuonna).

Volvo 9700HD

Arveluni osoittautuivat oikeaksi. Linja-autokalustossa olivat vahvasti edustettuina Ivecot ja Irisbussit. Lisäksi olettamukseni osoittautui oikeaksi myös muun bussikaluston osalta. Esimerkiksi paikallisliikenteessä näkyi paljon Mercedes-Benz Citaroja ja turistiliikenteessä muita mersuja sekä Irizareja. Lisäksi näin kaksi tai kolme Volvo 9700 -bussia. Ne ilahduttivat minua paljon, vaikka ne olivatkin vanhinta versiota vuosien 2001 ja 2007 väliltä eikä sen uudempia versioita.

Kaupunkibussin takaosa

Roomalaisissa paikallisliikennebusseissa on hyvin vähän istuimia (jotka ovat muovia) ja vähän enemmän tilaa seisoa ja pitää kiinni jostakin pylväästä. Siis systeemi on vähän samantyyppinen kuin suomalaisissakin kaupunkibusseissa, mutta Roomassa istuimia on vähemmän ja seisomatilaa enemmän. Lisäksi roomalaiset kaupunkibussit ovat täysmatalia eli ovat matalalattiaisia koko auton mitalta eikä vain taka-akselin etupuolelta, kuten Suomessa yleensä on tapana. Kaupunkibussit olivat jotain Ivecoja tai Mersun Citaroja. Lisäksi näytti olevan joitain vanhoja nivelbusseja (jotka lienevät myös Ivecoja).

Lisää kuvia Roomassa näkemistäni linja-autoista löydät tästä.

Metro

Myös roomalaiset metrot olivat aina täynnä. Myös metroasemilla oli yleensä valtava tungos. Oli aika erikoista verrata asemia Helsingin metroasemiin. Helsingissä on paljon enemmän tilaa metroasemien asemalaitureilla, mutta omalla vähäisellä kokemuksellani voin todeta, että Helsingin metroihin on vähemmän tunkua kuin Rooman metroon. Kuulin kyllä, että Japanissa on vielä suurempi tungos ja asemalaitureilla on jopa ihmisiä, joiden työnä on työntää ihmiset sisälle metroon. Sellaista ei Roomassa sentään näkynyt.

Metroasemalla on sunnuntai-iltapäivänä hiljaista.
Arkena tilanne on toinen.

Metron kulku oli tasaista ja ydinkaupungin alueella metrot kulkivat maan alla, kuten oikean metron kuuluukin. Laitakaupungilla (jossa kävimme vain kerran) metro nousi maan pinnalle. Ydinkaupungin alla metro kulki todella syvällä. Metroasemille oli todella pitkät liukuportaat.

Kaupunkibussien tapaan metroissa oli vain vähän istuimia ja paljon seisomatilaa sekä kiinnipitokahvoja ja -tankoja. Istuimet olivat seinän vieressä selkänoja ikkunaseinää vasten. Näin ollen keskilattialle jäi seisomatilaa. Joidenkin metrojen ulkoseinät olivat graffitien rumentamat, mutta toiset taas olivat yllättävän puhtaita. Oikeastaan graffiteja näkyi vain laitakaupungilla (jossa niitä oli todella paljon) eikä juurikaan kaupungin ydinalueilla (joilla pääsääntöisesti liikuimme).

Raitiovaunu

Uudehko ratikka iltahämärässä

Runsaasta kävelystä ja muiden joukkoliikennevälineiden käytöstä johtuen pääsin vain kerran roomalaiseen raitiovaunuun. Sekin oli vielä uudemman mallinen ja aika samantyyppinen kuin Helsingin uusimmat ratikat. Vanhat roomalaiset ratikat näyttivät sen sijaan sympaattisilta ja kiinnostavilta. Ne näyttivät todellakin paljon nähneiltä. Ehkä uudemmistakin ratikoista tulee ajan myötä samantapaisia ja paljon kokeneita.

Rooma 2 - Liikennekulttuuria ja pysäköintitaidetta

Nyt on vihdoin toisen Rooman matkan jälkeisen tekstin aika. Jotenkin vain en ole ehtinyt/jaksanut/muistanut aiemmin kirjoittaa.

Parhaiten mieleen painuneita asioita Roomassa olivat liikenteeseen liittyvät asiat, jotka olivat Suomesta tulleen mielestä erikoisia mutta myös mielenkiintoisia.

Minulle jäi vähän epäselväksi, montako kaistaa milläkin roomalaisella autotiellä oli. Rinnakkain oli autoja niin monta kuin vain mahtui ja väleissä vielä skoottereita ja moottoripyöriä. Ne kaksipyöräiset puikkelehtivat autojen seassa ja pääsivät helposti ohitse autoista. Myös poliisit pääsivät ajamaan kovaa moottoripyörillä, jopa ilman käsiä, päästen ohi autoista.

Roomassa ymmärsin, miksi italialaiset Fiatit ovat usein pieniä autoja. Puhutaanhan "pikku-Fiateista". Pienestä autosta on Roomassa hyötyä, koska sillä pääsee parkkeeraamaan helposti kadun laitaan. Samoin parimetrinen Smart Fortwo mahtuu hyvin parkkiin poikittain kadun laitaan. Jos parkkitilaa ei löytynyt, niin se löydettiin, vaikka jättämällä auto ajoradalle ja laittamalla hätävilkut päälle (tai sitten vain lukitsemalla ovet). Tätä ei kuitenkaan onneksi näkynyt tapahtuvat isoilla ja vilkkailla pääkaduilla, vaan vain sivukaduilla ja pienillä kujilla.

Muuten Rooman autokanta näytti aika lailla sellaiselta kuin odotin. Oikeastaan kaikki tavalliset automerkit olivat edustettuina, mutta runsaimmin tietysti italialaiset Fiatit, Lanciat ja Ivecot. Yllättävää oli kuitenkin, että vanhoja "Topolinoja" eli Fiat 500 -kotteroita 60-luvulta ja Fiat Pandoja 80-luvulta näkyi paljon katukuvassa. Mietin, että ovatko ne niin kestäviä vai ovatko ne italialaisille niin tärkeitä, että niitä on haluttu säilyttää niin paljon. Muita vanhoja autoja ei juurikaan näkynyt, ei ainakaan läheskään samoissa määrin. Lisäksi tuli kyllä mieleen, että onko Topolinoja ja Pandoja tehty Italian omille markkinoille pitkään, paljon pitempään kuin vientiin.

Roomalaisissa jalankulkijoiden liikennevaloissa vihreä valo paloi varsin lyhyen ajan, mutta keltainen valo paloi aika pitkään. Yleinen käytäntö oli kuitenkin kävellä päin punaisia. Se tapa tuntui tarttuvan meihin suomalaisiinkin niin, että sitä tuli matkan jälkeen tehtyä Suomessakin. Tosin Roomassa ei yleensä ollut liikennevaloja jalankulkijoille. Silloin piti vain olla todella varovainen, mutta myös erittäin rohkea, jotta uskalsi lähteä ylittämään tietä. Pikkukuja oli helppo ylittää, mutta monikaistaisen liikennekaaoksen ylittäminen oli aika hurjaa. Silti oli yllättävää, kuinka hyvin autot pysähtyivät ja antoivat tietä jalankulkijoille. Piti vain uskaltaa lähteä ylittämään tietä ja luottaa, että autot pysähtyvät.

Erikoisuus Suomessa

Viime viikolla näin Joensuussa, kun joku yritti saada Toyota Yarista mahtumaan taskuparkkiin kahden auton väliin. Homma näytti jotenkin tutulta, mutta ei suomalaiselta. Kuljettaja peruutti autoaan vähän kerrassaan ja pysähtyi välillä katsomaan, onko auton takana vielä tilaa. En tiedä, saiko hän auton mahtumaan ruutuun. En jäänyt seuraamaan. Kuljettajahan olisi saattanut vaikka pelästyä yleisöä. Kuinka moni haluaisikaan yleisöä katsomaan vaikeaa pysäköintisuoritusta?

Rooma 1 - paluu Suomeen

On kulunut viikko siitä, kun palasin Italiasta ja Roomasta takaisin Suomeen ja Joensuuhun. Joensuussa tosin olin vain pari päivää ennen kuin matkasin Sodankylään, jossa kirjoitan tätä tekstiä.

Kokonaisuutena matka oli todellakin opettavainen ja antoisa, mutta myös todella raskas henkisesti ja fyysisesti. Tuli käytyä monessa kirkossa ja käveltyä todella paljon. Sulateltavaa ja mietittävää jäi paljon. Oikeastaan jossain vaiheessa alkoi tulla niin ähky, ettei pystynyt enää vastaanottamaan uusia kokemuksia tai jaksanut havainnoida ympäristöä.

Kamera oli matkalla ahkerassa käytössä ja kuvia tuli noin 1800 eli yli 200 kuvaa päivässä. :) Niissä onkin selvittämistä. Yksi matkalainen epäili, että niiden selvittely on minulla kesken vielä ensi joulunakin. ;D No, tuskin on. Nyt on kuvat jo katsottuna muutamaan kertaan läpi ja lähetettynä muutamia kuvia muille matkalaisille. Kyllä tämä tästä. :) Ongelmaksi muodostunee se, että en enää tai varsinkaan muutaman vuoden päästä muista, mitä mikäkin kuva esittää. Jonkun pitäisi kehittää systeemi, jolla kuviin saisi merkittyä helposti henkilöt ja kohteet. Kaikkia kuvia en kuitenkaan ole lataamassa Facebookiin, jossa saisi kirjoitettua kuvatekstit. Täytyypä kokeilla Google+:n kuvakansioita. :) Ainakin ne näyttävät käteviltä, kun katson muutaman muun matkalaisen tekemiä kansioita.

Man måste aldrig säga: "Aldrig till Rom!"

I morgon ska jag flyga till Rom med ca. 25 teologistuderande och några andra. Den resan kommer att vara min första flygresa och min första resa bort från Norden. Jag har väntat mycket på den här resan. Jag hade fattat många gånger beslut att jag aldrig flyger och reser utomlands bara några gånger men i maj 2012 beslöt jag att delta i resan till Rom.

Jag har mycket starka åsikter. Det gör ganska mycket svårigheter om man säger att man gör aldrig något. Människan kan förändra och byta sina åsikter. Nya informationer kan förändra oss. Vi borde vara öppna för förändringar, ävertyr, nya informationer o.s.v.

När jag fattade beslut att delta i resan tänkte jag att jag kan inte underlåta att delta i resan. Den här möjligheten är väldigt unik. Rom är också en väldigt viktig stad för teologer och alla andra som är intresserad av kyrkans historia, speciellt de västliga kyrkornas historia.

Jag tror att resan kommer att vara en bra, spännande, speciell, rolig och lärorik erfarenhet. Hoppas jag kan skriva här hur resan gick. :)

Elämä on yksisuuntainen matka eteenpäin.

Mietin pitkään blogille sopivaa nimeä, mutta mikään mieleen tullut vaihtoehto ei kunnolla sykähdyttänyt. Sitten jostain tuli taas kerran mieleen tämä laulu ja kesä 2011 Rovaniemellä.

Laulussa elämän todetaan olevan matka. Olen samaa mieltä. 


Elämä on yksisuuntainen matka eteenpäin.

Elämä on yksisuuntainen matka ja se yksi ainoa suunta on juuri eteenpäin. Aikakonetta ei ole vielä keksitty ja tuskin keksitäänkään. Elämässä ei voi palata taaksepäin, vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi. Usein olisin halunnut palata menneeseen ja tehdä jonkin asian tekemättömäksi tai toisin, mutta on täytynyt nöyrtyä sen edessä, että tapahtunutta ei voi muuttaa. Ihminen voi vain vaikuttaa nykyisyyteen ja myös tulevaisuuteen.

Elämä kulkee omaa rataansa tasaisella nopeudella. Tosin väitetään, että elämä alkaa kulua nopeammin, kun täyttää 35 vuotta. (Sitä odotellessa) Nopeutumista olen kyllä huomannut jo tähänkin ikään (24 v.) mennessä tapahtuneen. Päivät ja viikot menevät nopeammin kuin nuorempana eikä juuri mitään saa tehtyä. Aika vain valuu jonnekin. Monet tärkeät ja mieleenpainuneet asiat ovat tapahtuneet vuosia sitten, vaikka tuntuu, että ne olisivat tapahtuneet aivan vastikään. Ehkä tämä voisi johtua hyvästä muistista ja olla merkki siitä, että vielä ei ole dementiaa. Tosin dementikko muistaa kaukaiset asiat hyvin, mutta viime aikojen asiat ovat häneltä pimennossa. Muistan kuitenkin viime aikaisiakin tapahtumia, joten onneksi en taida olla vielä dementoitumassa. Ehkä sitä voi alkaa miettimään joskus tulevaisuudessa.

Elämä on todellakin ihmeellinen asia. Siitä riittää loputtomasti pohdittavaa ja ihmeteltävää. Koskaan ei pohdinta ole valmis. Aina löytyy jotain uutta pohdinnan aihetta. Niitä aiheita ja pohdintoja tulee varmasti kirjoitettua tähän blogiin.



[Den här texten skriver jag bara på finska.]

Den första inlägg - Ensimmäinen julkaisu

Nu gjorde jag det. Jag skapade min första blogg. Å ena sidan var det ganska lätt men å andra sidan var det väldigt svårt. Hur kan man göra bloggen som ser ut sådan jag vill?

Jag ska blogga både på svenska och på finska men jag tror att jag skriver inte varje inlägg med båda språk. Den här texten skriver jag också på finska.

________________________________________________________________

Nyt minä tein sen. Tein ensimmäisen blogini. Toisaalta sen luominen oli helppoa, mutta toisaalta se oli todella vaikeaa. Kuinka tehdä blogi, joka näyttäisi sellaiselta kuin haluan?

Aion kirjoittaa blogia sekä ruotsiksi että suomeksi, mutta luulen, että en kirjoita kaikkea kahdella kielellä. Tämän tekstin kirjoitan tosin molemmilla kielillä.