torsdag 18 april 2013

Rooma 2 - Liikennekulttuuria ja pysäköintitaidetta

Nyt on vihdoin toisen Rooman matkan jälkeisen tekstin aika. Jotenkin vain en ole ehtinyt/jaksanut/muistanut aiemmin kirjoittaa.

Parhaiten mieleen painuneita asioita Roomassa olivat liikenteeseen liittyvät asiat, jotka olivat Suomesta tulleen mielestä erikoisia mutta myös mielenkiintoisia.

Minulle jäi vähän epäselväksi, montako kaistaa milläkin roomalaisella autotiellä oli. Rinnakkain oli autoja niin monta kuin vain mahtui ja väleissä vielä skoottereita ja moottoripyöriä. Ne kaksipyöräiset puikkelehtivat autojen seassa ja pääsivät helposti ohitse autoista. Myös poliisit pääsivät ajamaan kovaa moottoripyörillä, jopa ilman käsiä, päästen ohi autoista.


Roomassa ymmärsin, miksi italialaiset Fiatit ovat usein pieniä autoja. Puhutaanhan "pikku-Fiateista". Pienestä autosta on Roomassa hyötyä, koska sillä pääsee parkkeeraamaan helposti kadun laitaan. Samoin parimetrinen Smart Fortwo mahtuu hyvin parkkiin poikittain kadun laitaan. Jos parkkitilaa ei löytynyt, niin se löydettiin, vaikka jättämällä auto ajoradalle ja laittamalla hätävilkut päälle (tai sitten vain lukitsemalla ovet). Tätä ei kuitenkaan onneksi näkynyt tapahtuvat isoilla ja vilkkailla pääkaduilla, vaan vain sivukaduilla ja pienillä kujilla.

Muuten Rooman autokanta näytti aika lailla sellaiselta kuin odotin. Oikeastaan kaikki tavalliset automerkit olivat edustettuina, mutta runsaimmin tietysti italialaiset Fiatit, Lanciat ja Ivecot. Yllättävää oli kuitenkin, että vanhoja "Topolinoja" eli Fiat 500 -kotteroita 60-luvulta ja Fiat Pandoja 80-luvulta näkyi paljon katukuvassa. Mietin, että ovatko ne niin kestäviä vai ovatko ne italialaisille niin tärkeitä, että niitä on haluttu säilyttää niin paljon. Muita vanhoja autoja ei juurikaan näkynyt, ei ainakaan läheskään samoissa määrin. Lisäksi tuli kyllä mieleen, että onko Topolinoja ja Pandoja tehty Italian omille markkinoille pitkään, paljon pitempään kuin vientiin.


Roomalaisissa jalankulkijoiden liikennevaloissa vihreä valo paloi varsin lyhyen ajan, mutta keltainen valo paloi aika pitkään. Yleinen käytäntö oli kuitenkin kävellä päin punaisia. Se tapa tuntui tarttuvan meihin suomalaisiinkin niin, että sitä tuli matkan jälkeen tehtyä Suomessakin. Tosin Roomassa ei yleensä ollut liikennevaloja jalankulkijoille. Silloin piti vain olla todella varovainen, mutta myös erittäin rohkea, jotta uskalsi lähteä ylittämään tietä. Pikkukuja oli helppo ylittää, mutta monikaistaisen liikennekaaoksen ylittäminen oli aika hurjaa. Silti oli yllättävää, kuinka hyvin autot pysähtyivät ja antoivat tietä jalankulkijoille. Piti vain uskaltaa lähteä ylittämään tietä ja luottaa, että autot pysähtyvät.


Erikoisuus Suomessa



Viime viikolla näin Joensuussa, kun joku yritti saada Toyota Yarista mahtumaan taskuparkkiin kahden auton väliin. Homma näytti jotenkin tutulta, mutta ei suomalaiselta. Kuljettaja peruutti autoaan vähän kerrassaan ja pysähtyi välillä katsomaan, onko auton takana vielä tilaa. En tiedä, saiko hän auton mahtumaan ruutuun. En jäänyt seuraamaan. Kuljettajahan olisi saattanut vaikka pelästyä yleisöä. Kuinka moni haluaisikaan yleisöä katsomaan vaikeaa pysäköintisuoritusta?

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar