Predikan i Korsnäs kyrka den 16 juni 2013

EVANGELIUM:

  

Luk. 15:1-10

Alla tullindrivare och syndare sökte sig till Jesus för att höra honom. Fariseerna och de skriftlärda förargade sig och sade: ”Den mannen umgås med syndare och äter med dem.” Då gav han dem denna liknelse: ”Om någon av er har hundra får och tappar bort ett av dem, lämnar han då inte de nittionio i öknen och går och letar efter det borttappade tills han hittar det? Och när han hittar det blir han glad och lägger det över axlarna. Och när han kommer hem samlar han sina vänner och grannar och säger till dem: Gläd er med mig, jag har hittat fåret som jag hade förlorat. Jag säger er: på samma sätt blir det större glädje i himlen över en enda syndare som omvänder sig än över nittionio rättfärdiga som inte behöver omvända sig.
Eller om en kvinna har tio silvermynt och tappar bort ett av dem, tänder hon då inte en lampa och sopar hela huset och letar överallt tills hon hittar det? Och när hon har hittat det samlar hon väninnor och grannkvinnor och säger: Gläd er med mig, jag har hittat myntet som jag hade förlorat. På samma sätt, säger jag er, gläder sig Guds änglar över en enda syndare som omvänder sig.”

  

PREDIKAN:

De här liknelserna, som vi hörde just, är omtyckta eller vanliga i församlingsarbete med barn. Åtminstone jag kommer ihåg att jag har hört många gånger om dessa liknelser och förklaringar om dem när jag var barn och deltog i min dåtida hemförsamlings barnverksamhet (t.ex. söndagskola, dagklubb) ganska aktivt. Kanske ni, som har varit konfirmander 50 år sedan, hade berättat de här två berättelser till era barn och barnbarn samt diskuterat med dem om de här liknelserna eller några andra Jesu liknelser. Jesus berättade mycket med liknelser. Det var ett vanligt sätt i dåtidens Israel. Liknelserna var bekanta för dåtidens människor men troligen var det inte så lätt att förstå än vi har ofta hört.

Jesus berättade de här liknelserna när han åt med syndare. Men syndarna var inte Jesu främsta målgrupp på den här gången. Jesu målgrupp var fariséer och de skriftlärda som tyckte illa om att Jesus åt och tillbringade sin tid med de mindervärdiga människorna som var också syndare. Det var inte lämpligt att hänga med föraktliga människor! Fariséerna ansåg att en ren sak blir oren om den rör vid något orent. Sådan åsikt var allmän då och hade sitt ursprung i judiska skrifter som heter också Gamla testament.

Men Jesus var helt annorlunda och han hade annorlunda åsikter och tolkningar om heliga skrifter och allt annat. Han åt med syndare och tillbringade sin tid med dem. Då var det ett stort tecken på vänskap att äta med sina vänner. Som Jesus säger i dagens evangelium, Guds änglar gläder sig över en enda syndare som omvänder sig. Jesus kom till världen för att frälsa syndare. Jesus lev utan synd. Han var ren. Han ansåg att någon oren blir ren om den rör vid något rent. Han visste att han är ren och för den skull var han ofta med syndare och alla andra orena. Han ville att de skulle bli rena. Han hade helt motsatt uppfattning än fariséerna och de skriftlärda som hade läst mycket heliga skrifter och trodde att veta allt om dem.

Jesus var ganska nära fariséerna och för den skull fariséerna tyckte illa om att Jesus var med syndare. De ville kanske att Jesus skulle vara med fariséerna och de skriftlärda. Kanske var de avundsjuka på mindervärdiga människor som var ”syndare” enligt fariséerna. Fariséerna och de skriftlärda tyckte att de var bättre och renare än andra människor. Är det så att det finns fortfarande likadana situationer när vissa ogillar att sina vänner hänger med människor som är till exempel omoderna, annorlunda, dåliga, sina fiender och så vidare?

Kristendomen kan också vara glad. Jag undrar varför det finns ofta åsikter eller en stämning att vi kristna borde alltid vara sorgesamma och ha negativ attityd mot alla och alla roliga saker är förbjudna för oss. Är det så? Enligt min åsikt är det inte så. Jag har träffat många glada och lyckliga människor som är kristna och tror på Gud.

Men jag undrar varför det finns många ledsna och söndriga människor med i församlingars verksamhet. Jag tror att församlingar här i Finland och överallt runt om världen kan ge något sådant som Jesus gav till syndare två tusen år sedan. Om situationen är sådan är församlingarna fortfarande på rätt väg. Jesus älskade och älskar fortfarande alla. Gud och Jesus hatar synder men älskar syndarna som kommer till dem och vill få förlåtelse.

Även om Jesus var med syndarna och församlingarna har en viktig del i många söndriga människors liv, är församlingarna inte bara för sådana människor. Jag hoppas att det kunde finnas platser för alla i församlingarna. Det är viktigt att samarbeta med olika människor och möta dem. Det är viktigt att acceptera olika erfarenheter och olika åsikter och olika tolkningar om den kristna traditionen. Som präst och teologie doktor Eero Junkkaala sade två veckor sedan i Finska missionsällskapets fest, måste vi kristna älska varandra och tillåta annorlunda tolkningar. Man behöver inte snart döma andra människor som är annorlunda än jag är. Gud har skapat alla människor och vill att vi lever i fred med andra.

Gud kallar på dig och söker efter dig. När Gud hittar dig eller någon annan som är försvunnen, blir han och hans änglar glad, jätteglad. Om Gud redan har hittat dig, kanske länge sedan, är han glad också över dig. Men som vi hörde på dagens evangelium är glädje i himmelriket största när Gud hittar någon som har varit försvunnen.

Jesus har dött för oss alla, för syndare. Vi kan komma ihåg det när vi reser upp för att bekänna vår kristna tro.

En vecka som en korsnäsbo

Jag har varit här i Korsnäs lite över en vecka. Jag anlände hit den 30 maj 2013. Mitt sommarjobb som sommarteolog i Korsnäs församling började den 1 juni.

Lägenhet

Där bor jag.

Här i Korsnäs bor jag i Yrkesakademins (tidigare: Korsnäs Kurscentrum) internat. Jag hörde ett rykte att Yrkesakademin ska stänga sin enhet i Korsnäs. Den här enheten är ganska liten.

Min lägenhet är en bostad med enskilda rum och gemensamt kök och badrum (soluasunto på finska). Det är bra att jag får bo nästan ensam eftersom bara mitt rum och ett annat rum i den här bostaden är bebodda. Fyra rum är obebodda.

Korsnäs kyrkoby

Korsnäs kyrkoby (där jag bor) är ganska liten och tät. Där finns en livsmedelaffär (stor Sale), apotek, kommunalhus, bibliotek, restaurang, industriområde och några andra företaget.

Jag tycker att det är mycket speciellt att det finns många bankar i Korsnäs. Andelsbanken (Osuuspankki), Nordea och Lokal-Tapiola (Lähi-Tapiola) har kontor i kyrkobyn. Andelsbanken har också kontor i Harrström och i Molpe. Jag hörde att korsnäsbor är rika men jag vet inte var det ett rykte eller en rätt information.

Nära?

Korsnäs kommun

Korsnäs kommun har cirka 2260 invånare. Kommunens inkomstskatteprocent är 20,00 %. Det finns flera byar i Korsnäs. Byarna är Harrström, Taklax, Korsbäck, Molpe och förstås Korsnäs kyrkoby. Invånarna bor runt om kommunen.

Korsnäs är en enspråkligt svenskspråkig kommun. Tidigare har den varit den svenskspråkigaste kommun i världen men den har förlorat den meriten. Nuförtiden 88 % av korsnäsbor talar svenska som sitt modersmål.

Korsnäs kommuns nätsidor

Predikan i konfirmationsmässan i Korsnäs kyrka den 9 juni 2013

EVANGELIUM:

Luk. 14:16-24

Jesus sade: ”En man skulle ha en fest och bjöd många gäster. När festen skulle börja skickade han sin tjänare att säga till de inbjudna: ’Välkomna, allt är färdigt.’ Men alla hade de någon ursäkt att komma med. En lät hälsa: ’Jag har köpt en åker och är tvungen att gå och se på den, förlåt att jag inte kan komma.’ En annan sade: ’Jag har köpt fem par oxar och måste ut och se vad de går för, förlåt att jag inte kan komma.’ En tredje sade: ’Jag har just gift mig, så jag kan inte komma.’ När tjänaren kom tillbaka och berättade detta greps hans herre av vrede och sade: ’Gå genast ut på gator och gränder i staden och hämta hit alla fattiga och krymplingar och blinda och lytta.’ Och tjänaren sade: ’Herre, jag har gjort som du befallde, men ännu finns det plats.’ Då sade mannen till sin tjänare: ’Gå ut på vägarna och stigarna och se till att folk kommer hit, så att mitt hus blir fullt. Jag säger er att ingen av alla dem som först blev bjudna skall få vara med på min fest.’”

PREDIKAN:

Nåd vare med er och frid ifrån Gud, vår Fader och Herren Jesus Kristus.

Har du haft en fest på någon gång? Har det varit på någon gång så att ingen har kommit till din fest? Hurdana känslor har du haft då? Hurdana känslor hade en man i dagens evangelium? Först blir han arg och sorg men sedan han skickar sin tjänare att hämta dit fattiga och sjuka, sådana som hade inget annat att göra. De svarade ”ja” på mannens inbjudan. De tyckte att mannens inbjudan var så fin sak att det inte är lämpligt att neka. Troligen sådana fattiga och sjuka har väldigt sällan eller aldrig fått någon inbjudan till fest. Den var en helt unik situation. De som nekade inbjudan har troligen fått flera inbjudningar. De hade så mycket. Vilken grupp hör du till?

På samma sätt som mannen i dagens evangelium kallar Gud på oss. Hör vi den här inbjudningen? Gud älskar oss och vill att vi följer honom. Man kan till och med säga att Gud är lite svartsjuk över oss.

Är nutidens situation likadan som vi hörde i Jesu liknelse? Har vi tillräckligt tid att vara med Gud? Har vi för mycket annat att göra? Ni behöver inte svara till mig men jag hoppas att ni funderar på den här saken, speciellt idag. Den här dagens tema är kallelse till Guds rike som vi hörde i inledningsorden.

Jag tror att ni konfirmander kommer ihåg den bilden som jag hade på lektionen som behandlade om nattvard. Den bilden var ritad av författaren, konstnären och prästfrun Maija Paavilainen. Den bilden visade en patén med nattvardsbröd, en bägare med nattvardsvin och blommor i en vas. Jag hade översatt bildens text till svenska så att den lydde ”Du har bjudits till festbord. Varför skulle du tänka ut förhinder? Kom med!” Den texten passar väldigt bra ihop med den här dagens evangelietext. Också idag får du en inbjudning till nattvardsbord. Du är inte tvungen att komma men du har en möjlighet att komma till Herrens bord. Du kan fatta beslut själv.

På nattvardsbordet kan vi möta varandra samt Kristus och kristna som har kommit fram till himmelriket. Vi kan tacka Gud för förlåtelse samt komma ihåg att Jesus dog för oss och uppstod på tredje dagen från de döda.

Gud kallar på dig. Vad ska du svara på Guds fråga? Vad ska du göra då? En präst sade en gång att Gud kallar på alla människor minst en gång. Några får Guds inbjudan som barn, några som unga, några som åldringar och så vidare. Den prästen sade att det är sant att Gud kallar på alla. Bara inbjudnings tidpunkt och inbjudningars mängd varierar. Aldrig kan man veta vilken inbjudning är den sista inbjudingen. Bara Gud vet det.

Snart kan ni konfirmander svara på Guds fråga. Ni kan svara ja eller nej. Ni får själv fatta ett beslut hur ni ska svara på.

Rooma 4 - Ruoka

Tämän viimeisen(?) Rooma-tekstin loppuun kirjoittaminen ja julkaisu on vähän jäänyt ja unohtunut kaiken muun kiireen jalkoihin. Tässä se nyt kuitenkin on. Jutusta tuli aika pitkä, vaikka en ottanut mukaan kaikkea kokemaani, näkemääni ja maistamaani.

"Jo pelkän ruoan takia kannattaa matkustaa Roomaan." Näin totesi yksi matkalla olijoista, kun olimme syömässä yhdessä ravintolassa. Olen todellakin samaa mieltä. Ennen matkaa ehdin jo pelätä, että en löydä viikon aikana kunnollista syötävää, kuten olin kuullut käyneen eräälle ihmiselle, joka oli käynyt Maltalla.

"Italialaista ruokaa jää ikävä, mutta palvelua ei jää." Näin totesi eräs matkalla ollut, kun olimme Fiumicinon lentokentällä odottamassa lähtöä pois Italiasta.

Pizza con Prosciutto

Pizza con Prosciutto jossakin pizzeriassa hotellin lähistöllä

Ensimmäisenä päivänä söin Pizza con Prosciuttoa, joka sisälsi ilmakuivattua kinkkua. Söin sellaista myös toisenkin kerran. Jotkut sanoivat, että kinkku olisi liian suolaista, mutta minusta se ei ollut liian suolaista.

Muita pizzan lajeja ei lopulta tullut maistettua ja testattua, koska pyrin syömään muutakin kuin pizzaa.

Palattuani Suomeen aloin pohtia, osaisinko itse tehdä pizzaa ilmakuivatusta kinkusta. Se ajatus pyöri mielessä ja alkoi jalostua. Lopulta toukokuu 2013 lopulla päätin kutsua muutamia ystäviäni kylään ja tehdä pizza con prosciuttoa. Pizzapohjan tekeminen osoittautui haasteelliseksi. Lopputuloskaan ei ollut mikään erityisen hyvä (omasta mielestäni). Vieraat eivät kuitenkaan valittaneet.

Pastat

Pizzan ohella Italia on tunnettu myös pastasta. Siksi sitäkin täytyi testata muutaman kerran. Valikoima oli yhtä runsasta kuin pizzoissa.

Viereisissä kuvissa on erilaisia pastan muotoja. En enää muista, mitä ne olivat nimiltään. Ylimmässä kuvassa pastan seassa on jotain lihaa ja herneitä. Keskimmäisessä kuvassa on pastaa ja pekonia. (toisella lautasella on broileria ja perunoita. Siis ei pastaa. ;) ) Alimmassa kuvassa on fetucchipastaa bolognesekastikkeessa. Se annos näytti pieneltä, mutta oli muistaakseni todellisuudessa ihan riittävän kokoinen.

Keitto

Eräänä iltana päädyin yksin kulkiessani erääseen ravintolaan ja tilasin minestronekeiton (kasviksia ja pastaa). Minut asetettiin istumaan pienen pöydän ääreen ravintolasalin nurkkaan, ulko-oven viereen. Sieltä oli jännä ja hieman surullista seurata muissa pöydissä käytävää vilkasta ja iloista keskustelua sekä miespuolisten tarjoilijoiden työskentelyä.

Ajattelin keittoannoksen olevan pieni, koska hintakin oli vain 5 euroa ja ravintola vaikutti hienolta. Keittoannos osoittautui isoksi ja lämpimäksi. Se oli erinomainen myös maultaan.

Minestrone, joka sisälsi hammas-/cocktailtikun

Jossain vaiheessa huomasin, että keitossani on jotain ylimääräistä. Se vaikutti ensin pieneltä luulta, mutta alkoi sitten vaikuttaa puulta. Siirtelin sitä sivuun ja jatkoin syömistä yrittäen samalla tavoittaa tarjoilijaa. Juuri niihin aikoihin yksikään kolmesta tarjoilijasta ei sattunut kulkemaan pöytäni lähistöllä. Söin siis lautaseni tyhjäksi. Lopulta tavoitin nahkatakkiin pukeutuneen nuoren miestarjoilijan, joka toimi myös ravintolan sisäänheittäjänä kadulla. Hän pyysi paikalle myös toisen tarjoilijan, vanhan miehen. He ihmettelivät löytöäni ja veivät lautaseni pois. Hetken päästä nahkatakkipukuinen tarjoilija tuli takaisin pienen pikarin kanssa. Pikarissa (tai snapsilasissa) oli jotain keltaista. Tunnistin sen joltain aiemmalta ravintolakäynniltä limoncelloksi eli sitruunalikööriksi. Kysyin kuitenkin tarjoilijalta, mitä se on. Hän vahvisti arveluni. Kieltäydyin sanomalla, että en juo alkoholia. Sitten hän poistui. Pyysin kolmannelta tarjoilijalta, nuorelta mieheltä, laskun. Lopulta laskun toi vanha mies, joka oli ollut jo ihmettelemässä tikkulöytöäni. Laitoin pöydälle maksun kolikoina ja poistuin. Vielä ulkona sisäänheittäjä pyyteli anteeksi.

Jälkiruoat

Jälkiruokiakin tuli maistettua jonkin verran. Pääosin tyydyin kuitenkin pääruokiin, sillä jälkiruoat olivat hintavia, kuten niillä on Suomessakin tapana olla. Ylemmässä kuvassa on viimeisen illan tiramisu, joka ei ollut hyvää. Se maistui erittäin voimakkaasti kahvilta. En pidä kahvista. Alemmassa kuvassa on yhden aiemman päivän "Cream caramel". Sekään ei ollut erityisen hyvää, vaikka kuva onkin tilanteesta, jossa olen jo syönyt suuren osan annoksestani. Tästä ei kuitenkaan voi päätellä, että Italiassa on vain huonoja jälkiruokia. Luulisin, että minulle kävi vain huono tuuri jälkiruokien osalta tai otantani jälkiruoista oli liian suppea eikä ole siksi yleistettävissä.


Viimeinen ilta, lihaa


Viimeinen ilta oli poikkeuksellinen. Silloin koko matkalla ollut porukka kokoontui samaan ravintolaan syömään. Tilauksen tekeminen oli aika haastavaa, sillä halusin syödä jotain muuta kuin pizzaa tai pastaa. Yritin löytää lihavaihtoehdoista jotain sopivaa. Lopulta päädyin tilaamaan "mixed meet" -annoksen. Siinä oli hyviä perunoita ja viittä erilaista lihaa vartaassa. Suurin osa lihapaloista oli hankalia syödä, koska niissä oli luuta, läskiä, kalvoja ja muita retaleita. Annos osoittautui lieväksi pettymykseksi.

Aamupala

Monet kritisoivat hotellimme aamupalaa liian makeaksi. Ehkä se olikin sellainen, mutta minua se ei suuremmin haitannut. Enemmänkin se oli eksoottinen. Oli kuitenkin syötävä paljon, jotta jaksoi elää eteenpäin raskasta päivää.

Aamupala sisälsi aina mehua, kroisantteja, myslia (jossa seassa ilmeisesti myös suklaata), valmiiksi paahdettuja paahtoleipiä muovikääreessä (mistä tuli tuli paljon roskaa :( ) Leivän päälle oli marmeladia tai suklaavoita.

Muut ruoat

Edellä mainittujen ohella Roomassa tuli syötyä muutakin. Osa näistä on jonkinlaisia pikaruokia. McDonaldsissa en kuitenkaan halunnut käydä. En halua matkustaa Italiaan asti käydäkseni McDonaldsissa, joissa en Suomessakaan käy.

Ylimmässä kuvassa on "grace". Englanniksi se olisi "armo", mutta en tiedä, mitä se merkitsee italiaksi. Odotin pizzaa, mutta sainkin kinkulla, tomaatilla ja salaatilla täytetyn "systeemin".

Keskimmäisessä kuvassa on eräästä kahvilasta ostamani leipä, jonka välissä on jonkinlainen pihvi ja salaattia (joka ei ollut oikein tykännyt lämmityksestä). Lopputulos oli oikein hyvä maultaan ja syötävyydeltään. Kyllä tuo voitti mäkkärin hampurilaiset kevyesti.

Alimmassa kuvassa on Fiumicinon lentokentältä ostamani "panino" eli kinkulla ja jollain juustolla täytetty patonki. Ei ollut mikään erityisen hyvä "lähtöateria", mutta menetteli. Syöminen ja kokonaisuuden kasassa pysyminen osoittautuivat haastaviksi.

Jäätelöt

Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä, enemmänkin parhaimpana osana, käsittelen jäätelöitä. Roomassa on todella paljon jäätelökioskeja. Pienen jäätelötötterön tai annoksen hinta oli 2,50 - 3,00 euroa. Yleensä siihen sai valita useaa erilaista jäätelöä. Maut olivat myös usein voimakkaasti ja selvästi sen makuisia kuin niiden pitikin olla. Joku kommentoi jonkin jäätelön vielä maistuvan terästetyltä.

Alemman kuvan jäätelössä annokseen sisältyi vielä isohko keksi, jota saattoi hyvin käyttää lusikkana. Se kesti siinä hommassa aika hyvin eikä ruvennut heti pehmentymään.

Ennen matkaa kuulin eräältä ystävältäni, että Roomassa on jossakin jäätelökioski, jossa osataan ruotsia. Kuitenkin unohdin, missä se kioski sijaitsi, mutta yritin katsella, missä näkyisi Ruotsin lippu, jollaisen kuulin kyseisellä kioskilla olevan. En kuitenkaan nähnyt lippua. :/ Suomeen palattuani kysyin ystävältäni, missä sen kioskin olisi pitänyt olla. Hän vastasi, että se oli ollut Fontana di Trevin lähistöllä. Ehkä ensi kerralla etsin sen kioskin tai sitten en.

Rooma 3 - Joukkoliikenne

Rooman joukkoliikenne oli myös erityisen mielenkiintoinen kokemus. Runsaasta kävelystä johtuen joukkoliikenteeseen tutustuminen jäi aika vähäiseksi.

Bussit

Irisbus Iveco Domino

Ennen matkaa mietin, millainen linja-autokanta Italiassa on. Arvelin, että enemmistönä ovat Ivecot ja muut Iveco-pohjaiset linja-autot, sillä Iveco on italialainen raskaan autokaluston valmistaja. Aika yleisiksi arvelin Irisbus Ivecot. Lisäksi arvelin Italiassa olevan suurten eurooppalaisten linja-autonvalmistajien tuotteita, kuten Setra, Irizar, Mercedes-Benz, Volvo jne. Odotin jopa näkeväni joitakin suomalaisvalmisteisia Volvo 9700 -busseja tai jopa Scania OmniExpressejä (joita tiedän jonkin italialaisen bussifirman hankkineen ison erän Lahden autokorilta viime vuonna).

Volvo 9700HD

Arveluni osoittautuivat oikeaksi. Linja-autokalustossa olivat vahvasti edustettuina Ivecot ja Irisbussit. Lisäksi olettamukseni osoittautui oikeaksi myös muun bussikaluston osalta. Esimerkiksi paikallisliikenteessä näkyi paljon Mercedes-Benz Citaroja ja turistiliikenteessä muita mersuja sekä Irizareja. Lisäksi näin kaksi tai kolme Volvo 9700 -bussia. Ne ilahduttivat minua paljon, vaikka ne olivatkin vanhinta versiota vuosien 2001 ja 2007 väliltä eikä sen uudempia versioita.

Kaupunkibussin takaosa

Roomalaisissa paikallisliikennebusseissa on hyvin vähän istuimia (jotka ovat muovia) ja vähän enemmän tilaa seisoa ja pitää kiinni jostakin pylväästä. Siis systeemi on vähän samantyyppinen kuin suomalaisissakin kaupunkibusseissa, mutta Roomassa istuimia on vähemmän ja seisomatilaa enemmän. Lisäksi roomalaiset kaupunkibussit ovat täysmatalia eli ovat matalalattiaisia koko auton mitalta eikä vain taka-akselin etupuolelta, kuten Suomessa yleensä on tapana. Kaupunkibussit olivat jotain Ivecoja tai Mersun Citaroja. Lisäksi näytti olevan joitain vanhoja nivelbusseja (jotka lienevät myös Ivecoja).

Lisää kuvia Roomassa näkemistäni linja-autoista löydät tästä.

Metro

Myös roomalaiset metrot olivat aina täynnä. Myös metroasemilla oli yleensä valtava tungos. Oli aika erikoista verrata asemia Helsingin metroasemiin. Helsingissä on paljon enemmän tilaa metroasemien asemalaitureilla, mutta omalla vähäisellä kokemuksellani voin todeta, että Helsingin metroihin on vähemmän tunkua kuin Rooman metroon. Kuulin kyllä, että Japanissa on vielä suurempi tungos ja asemalaitureilla on jopa ihmisiä, joiden työnä on työntää ihmiset sisälle metroon. Sellaista ei Roomassa sentään näkynyt.

Metroasemalla on sunnuntai-iltapäivänä hiljaista.
Arkena tilanne on toinen.

Metron kulku oli tasaista ja ydinkaupungin alueella metrot kulkivat maan alla, kuten oikean metron kuuluukin. Laitakaupungilla (jossa kävimme vain kerran) metro nousi maan pinnalle. Ydinkaupungin alla metro kulki todella syvällä. Metroasemille oli todella pitkät liukuportaat.

Kaupunkibussien tapaan metroissa oli vain vähän istuimia ja paljon seisomatilaa sekä kiinnipitokahvoja ja -tankoja. Istuimet olivat seinän vieressä selkänoja ikkunaseinää vasten. Näin ollen keskilattialle jäi seisomatilaa. Joidenkin metrojen ulkoseinät olivat graffitien rumentamat, mutta toiset taas olivat yllättävän puhtaita. Oikeastaan graffiteja näkyi vain laitakaupungilla (jossa niitä oli todella paljon) eikä juurikaan kaupungin ydinalueilla (joilla pääsääntöisesti liikuimme).

Raitiovaunu

Uudehko ratikka iltahämärässä

Runsaasta kävelystä ja muiden joukkoliikennevälineiden käytöstä johtuen pääsin vain kerran roomalaiseen raitiovaunuun. Sekin oli vielä uudemman mallinen ja aika samantyyppinen kuin Helsingin uusimmat ratikat. Vanhat roomalaiset ratikat näyttivät sen sijaan sympaattisilta ja kiinnostavilta. Ne näyttivät todellakin paljon nähneiltä. Ehkä uudemmistakin ratikoista tulee ajan myötä samantapaisia ja paljon kokeneita.

Rooma 2 - Liikennekulttuuria ja pysäköintitaidetta

Nyt on vihdoin toisen Rooman matkan jälkeisen tekstin aika. Jotenkin vain en ole ehtinyt/jaksanut/muistanut aiemmin kirjoittaa.

Parhaiten mieleen painuneita asioita Roomassa olivat liikenteeseen liittyvät asiat, jotka olivat Suomesta tulleen mielestä erikoisia mutta myös mielenkiintoisia.

Minulle jäi vähän epäselväksi, montako kaistaa milläkin roomalaisella autotiellä oli. Rinnakkain oli autoja niin monta kuin vain mahtui ja väleissä vielä skoottereita ja moottoripyöriä. Ne kaksipyöräiset puikkelehtivat autojen seassa ja pääsivät helposti ohitse autoista. Myös poliisit pääsivät ajamaan kovaa moottoripyörillä, jopa ilman käsiä, päästen ohi autoista.

Roomassa ymmärsin, miksi italialaiset Fiatit ovat usein pieniä autoja. Puhutaanhan "pikku-Fiateista". Pienestä autosta on Roomassa hyötyä, koska sillä pääsee parkkeeraamaan helposti kadun laitaan. Samoin parimetrinen Smart Fortwo mahtuu hyvin parkkiin poikittain kadun laitaan. Jos parkkitilaa ei löytynyt, niin se löydettiin, vaikka jättämällä auto ajoradalle ja laittamalla hätävilkut päälle (tai sitten vain lukitsemalla ovet). Tätä ei kuitenkaan onneksi näkynyt tapahtuvat isoilla ja vilkkailla pääkaduilla, vaan vain sivukaduilla ja pienillä kujilla.

Muuten Rooman autokanta näytti aika lailla sellaiselta kuin odotin. Oikeastaan kaikki tavalliset automerkit olivat edustettuina, mutta runsaimmin tietysti italialaiset Fiatit, Lanciat ja Ivecot. Yllättävää oli kuitenkin, että vanhoja "Topolinoja" eli Fiat 500 -kotteroita 60-luvulta ja Fiat Pandoja 80-luvulta näkyi paljon katukuvassa. Mietin, että ovatko ne niin kestäviä vai ovatko ne italialaisille niin tärkeitä, että niitä on haluttu säilyttää niin paljon. Muita vanhoja autoja ei juurikaan näkynyt, ei ainakaan läheskään samoissa määrin. Lisäksi tuli kyllä mieleen, että onko Topolinoja ja Pandoja tehty Italian omille markkinoille pitkään, paljon pitempään kuin vientiin.

Roomalaisissa jalankulkijoiden liikennevaloissa vihreä valo paloi varsin lyhyen ajan, mutta keltainen valo paloi aika pitkään. Yleinen käytäntö oli kuitenkin kävellä päin punaisia. Se tapa tuntui tarttuvan meihin suomalaisiinkin niin, että sitä tuli matkan jälkeen tehtyä Suomessakin. Tosin Roomassa ei yleensä ollut liikennevaloja jalankulkijoille. Silloin piti vain olla todella varovainen, mutta myös erittäin rohkea, jotta uskalsi lähteä ylittämään tietä. Pikkukuja oli helppo ylittää, mutta monikaistaisen liikennekaaoksen ylittäminen oli aika hurjaa. Silti oli yllättävää, kuinka hyvin autot pysähtyivät ja antoivat tietä jalankulkijoille. Piti vain uskaltaa lähteä ylittämään tietä ja luottaa, että autot pysähtyvät.

Erikoisuus Suomessa

Viime viikolla näin Joensuussa, kun joku yritti saada Toyota Yarista mahtumaan taskuparkkiin kahden auton väliin. Homma näytti jotenkin tutulta, mutta ei suomalaiselta. Kuljettaja peruutti autoaan vähän kerrassaan ja pysähtyi välillä katsomaan, onko auton takana vielä tilaa. En tiedä, saiko hän auton mahtumaan ruutuun. En jäänyt seuraamaan. Kuljettajahan olisi saattanut vaikka pelästyä yleisöä. Kuinka moni haluaisikaan yleisöä katsomaan vaikeaa pysäköintisuoritusta?

Rooma 1 - paluu Suomeen

On kulunut viikko siitä, kun palasin Italiasta ja Roomasta takaisin Suomeen ja Joensuuhun. Joensuussa tosin olin vain pari päivää ennen kuin matkasin Sodankylään, jossa kirjoitan tätä tekstiä.

Kokonaisuutena matka oli todellakin opettavainen ja antoisa, mutta myös todella raskas henkisesti ja fyysisesti. Tuli käytyä monessa kirkossa ja käveltyä todella paljon. Sulateltavaa ja mietittävää jäi paljon. Oikeastaan jossain vaiheessa alkoi tulla niin ähky, ettei pystynyt enää vastaanottamaan uusia kokemuksia tai jaksanut havainnoida ympäristöä.

Kamera oli matkalla ahkerassa käytössä ja kuvia tuli noin 1800 eli yli 200 kuvaa päivässä. :) Niissä onkin selvittämistä. Yksi matkalainen epäili, että niiden selvittely on minulla kesken vielä ensi joulunakin. ;D No, tuskin on. Nyt on kuvat jo katsottuna muutamaan kertaan läpi ja lähetettynä muutamia kuvia muille matkalaisille. Kyllä tämä tästä. :) Ongelmaksi muodostunee se, että en enää tai varsinkaan muutaman vuoden päästä muista, mitä mikäkin kuva esittää. Jonkun pitäisi kehittää systeemi, jolla kuviin saisi merkittyä helposti henkilöt ja kohteet. Kaikkia kuvia en kuitenkaan ole lataamassa Facebookiin, jossa saisi kirjoitettua kuvatekstit. Täytyypä kokeilla Google+:n kuvakansioita. :) Ainakin ne näyttävät käteviltä, kun katson muutaman muun matkalaisen tekemiä kansioita.