Predikan i Korsnäs kyrka den 20 juni 2015 (midsommardagen)

EVANGELIUM (alternativ predikotext):

  

Luk. 1:67-79:

Korsnäs kyrka (fotograferad från orgelläktaren 

Johannes far Sakarias fylldes av helig ande och talade profetiska ord:
”Välsignad är Herren, Israels Gud,
som besöker sitt folk och ger det frihet.
Han reser för oss frälsningens horn
i sin tjänare Davids släkt,
så som han för länge sedan lovat
genom sina heliga profeter,
frälsning från våra fiender och
alla som hatar oss.
Han visar barmhärtighet mot våra fäder
och står fast vid sitt heliga förbund,
den ed han svor vår fader Abraham:
att rycka oss ur våra fienders hand
och låta oss tjäna honom utan fruktan,
rena och rättfärdiga inför honom
i alla våra dagar.
Och du, mitt barn, skall kallas
den Högstes profet,
ty du skall gå före Herren och  bana väg för honom.
Så skall hans folk få veta att
frälsningen är här
med förlåtelse för deras synder
genom vår Guds barmhärtighet
och mildhet.
Han skall komma ner till oss från höjden,
en soluppgång för dem som är i mörkret
och i dödens skugga,
och styra våra fötter in på fredens väg.” 

PREDIKAN:

Dagens predikotext är s.k. Sakarias lovsång som används bl.a. i en morgonbönformulär som heter Laudes. Under Laudes kan man läsa eller sjunga Sakarias lovsång tillsammans eller som en soloprestation. Det är fint att läsa någon av Bibelns lovsånger tillsammans med andra kristna. Samtidigt kan man fundera vad man säger. Vi behöver inte alltid hitta egna ord att prisa Gud utan vi kan använda ord från Bibeln. Sakarias lovsång är en bra text som kan hjälpa oss att prisa Gud.  

Trappor till predikstolan

Sakarias var fader till Johannes Döparen. Han hade inte kunnat tala på länge. Egentligen hade han varit stum cirka nio månader, den tiden som hans hustru Elisabet var gravid. Sakarias hade blivit stum eftersom han inte hade trott på vad Guds ängel Gabriel sade till honom. Ängeln hade berättat att Sakarias och Elisabet kommer att få en son som ska bli en stor och speciell man, alltså Guds budbärare. 

När Sakarias kunde igen tala efter sin stumma tid, fylldes han av den Helige Anden. Han började prisa Gud med de här orden som kallas för Sakarias lovsång. Även om Gud hade gjort honom stum prisade han Gud när han igen kunde tala. Han var inte arg eller besviken mot Gud utan han var glad och förvånad över Guds goda gärningar och sin förstfödda son. Det är fint att han just prisade Gud, inte skällde ut Gud. Om man har varit stum i nio månader har man troligen ganska mycket att säga då man igen kan tala. Sakarias hade mycket att lovsjunga och prisa. Han började med den viktigaste tanken som han hade då. 

Predikstolans insida

Sakarias talade egentligen med profetiska ord. Han upprepade tidigare profeters ord. Allt som han sade var sagt redan tidigare men han gjorde någon slags sammanfattning av Guds frälsningshistoria och Frälsarens födelse som var nära. Johannes Döparen föddes cirka ett halvt år före Jesus. Sakarias lovsjöng sin lovsång åtta dagar efter Johannes Döparens födelse när Johannes släkt hade samlat för att omskära pojken enligt Mose lag. Just då, åtta dagar efter Johannes födelse fick han tillbaka sin kunnighet att tala och sjunga. 

Jesu födelse var redan nära när Sakarias lovsjöng till Guds ära. Johannes Döparen blev Jesu vägröjare. Han förkunnade Guds nåderika gudhet och predikade omvändelse, räddning och syndernas förlåtelse. Han döpte människor som ville omvända sig till bättre vägar. Hans dopverksamhet var också vägröjning för Jesus. Som apostel Paulus säger i Apostlagärningarna (19:4), var Johannes dop ett omvändelsedop. Paulus säger att Johannes ”uppmanade folket att tro på den som skulle komma efter honom, det vill säga Jesus.”  Paulus säger också i dagens andra läsningen att man kan få den Heliga Anden bara då man blir döpt i herren Jesu namn, alltså i Faderns och Sonens och den Heliga Andens namn enligt senare tradition. Sannolikt är vi alla döpta i Faderns och Sonens och den Heliga Andens namn.

Predikstolans utsida

Sakarias påminner oss om Guds frälsningshistoria. Sedan syndafallet hade Gud haft en stor plan att rädda människor som han älskar. Sedan syndafallet hade människor syndat och levat mot Guds vilja. Ändå orkade Gud försöka rädda världen och reparera sin relationen med människor. Gud ville bygga en ny relation eftersom den ursprungliga relationen gick sönder i syndafallet. Det står i s.k. Lillabibeln: ”Så älskade Gud världen att han gav den sin ende son, för att de som tror på honom inte skall gå under utan ha evigt liv.”

Sakarias påminner oss att Gud hade lovat genom sina profeter att han skickar Frälsaren till världen. Enligt profeterna kommer den här Frälsaren från Davids släkt. Sakarias sjunger också det! Sakarias omnämner också en ed som Gud svor till Abraham. Dessutom berättar Sakarias om sin sons, Johannes viktiga uppgift att röja väg för Jesus. Sakarias hade hört om det redan när ängel Gabriel visade sig för honom i Jerusalems tempel cirka 9 månader tidigare.

Korsnäs kyrka (fotograferad från predikstolan)

På sitt eget litet sätt röjde också Sakarias väg till Jesus. Han berättade om Gud och hans nåd och barmhärtighet. På samma sätt kan vi berätta om Guds stora gärningar och vår egen tro på honom. En människa kan inte göra så mycket men en liten vägröjning är bättre än ingenting. När det finns många som röjer väg till Jesu andra ankomst till världen, har Jesus allt lättare och bättre att komma tillbaka hit. Då Jesus kommer tillbaka i tidens slut får Guds stora frälsningsplan sin slutgiltiga uppfyllelse.

Näringslivet i Korsnäs (del 1)

En pälsfarm nära Korsnäs kyrkoby

Jag fick en önskan att publicera några bilder från Korsnäs där jag arbetar och bor nu i juni månad. Här (och annanstans) fotograferar jag mycket men ganska sällan orkar/hinner jag publicera mina foton och skriva någon blogginlägg.

Det här inlägget är den första delen av mina inlägg om näringar i Korsnäs. Hoppas att jag orkar skriva mera inlägg.

Pälsfarmer

En pälsfarm lite söderut från Korsnäs

Pälsdjursnäringen har en stark roll i Korsnäs. Pälsfarmare uppföder rävar och minkar.

Pälsnäringen är en gren som väcker starka känslor mot och för. Numera är den finska pälsnäringen centraliserade i Österbotten.

Nykos fabrik (fryseri) tillverkar mat för pälsdjur.
Fryseriet hette tidigare Korsnäs frys men nu är det ägat
av Nyko från Nykarleby

Många pälsfarmer har slutat sin verksamhet. I Korsnäs kan man se många tidigare pälsfarmer som inte har rivits ner utan de har lämnats att förfalla. De pälsgårdarna som är i bruk ser ganska ofta ut fina även om de finns ganska ofta mitt i skogen. De pälsfarmer som stannar kvar och fortsätter sin verksamhet blir allt större.

Stora och fina växthus i Korsbäck

Växthus

Korsnäs (och svenska Österbotten i allmänheten) är en kommun med massor av växthusodlingar. 

De mest typiska växthusväxter är tomat och gurka men det odlas också några andra grönsaker här.

Växthus nära Taklax

I en diskussion hörde jag att odlare får ungefär 60-70 cent per kilo tomat eller gurka. I livsmedelsaffärer kostar gurka- eller tomatkilo över 2 euro. Jag har varit lite överraskad att tomat och gurka är så dyra här i Korsnäs även om det odlas grönsaker här. Idag såg jag i Sale Korsnäs att en kilo tomater kostar 2,45 euro och en kilo gurkor kostar 2,80 euro. Odlaren får bara en liten del av priset.

När jag besökte Närpes såg jag väldigt stora växthus, större än här i Korsnäs. I Korsnäs har jag sett bara en väldigt stor växthusenhet. Den heter Korsnäs Handelsträdgård (www.khtgarden.com) och finns i kyrkobyn, nästan bredvid kyrkan. (Jag har ingen bild om den nu.)

 Oy K. Hultholm Ab packar grönsaker och säljer dem vidare.

På samma sätt som i pälsnäringen har växthusföretagen blivit allt större. De små växthusen slutar sin verksamhet och de stora blir allt större. Den här utvecklingen syns mera i Närpes än i Korsnäs där finns fortfarande många mindre familjedrivande växthus. 

Predikan i konfirmationshögmässan i Korsnäs kyrka den 7 juni 2015

EVANGELIUM:

Matt. 16:24-27:

Jesus sade till sina lärjungar: ”Om någon vill gå i mina spår måste han förneka sig själv och ta sitt kors och följa mig. Ty den som vill rädda sitt liv skall mista det, men den som mister sitt liv för min skull, han skall finna det. Vad hjälper det en människa om hon vinner hela världen men måste betala med sitt liv? Med vad skall hon köpa tillbaka sitt liv? Människosonen skall komma i sin faders härlighet med sina änglar, och då skall han löna var och en efter hans gärningar.”

PREDIKAN:

Nåd vare med er och frid ifrån Gud, vår Fader och Herren Jesus Kristus.

I dagens evangelietext talar Jesus till sina lärjungar. Han ställer väldigt starka krav på sina lärjungar och efterföljare. Enligt Jesus har de bara två alternativ att välja. De kan antingen följa Jesus hundraprocentigt eller inte alls. Varför ger Jesus inget alternativ som skulle finnas mellan de här två extremalternativen? Kunde man följa Jesus då och då eller som deltidsföljare? Jesus svarar absolut nej!

Vi kan fundera nu vad Jesus menar med sina starka krav? Kanske ville han bara testa sina lärjungar och andra efterföljare om de vill följa honom på riktigt. Kanske var det något slags motivationsprov. Kanske ville han bara överdriva eller skoja som ni konfirmander ofta gör. Jesus var ingen tråkmåns.

Jesus säger väldigt klart att det inte är möjligt att följa honom bara delvis. Är det helt omöjligt att följa Jesus? Åtminstone kan det verka vara svårt eftersom vi människor har ofta så mycket annat att göra. Vi måste arbeta. Vi måste studera. Vi måste titta på tv. Vi måste idrotta. Vi måste äta och sova. Vi måste fara hit och dit. Vi måste vara snälla, snygga och trendiga. Vi måste ta hand om oss själva, våra närmaste, vår familj och så vidare. Listan blir väldigt lång, nästan ändlös. Hur hinner vi följa Jesus när vi bör göra allt annat? Hur kunde allt fungera om vi bara följer Jesus och förnekar allt annat? Eller borde vi verkligen förneka allt annat? Sade Jesus verkligen så?

I dagens evangelium säger Jesus att vi måste förneka oss själva men han säger inte att vi borde förneka något annat. Men vad betyder det här kravet att förneka sig själv? Det betyder inte att vi borde sluta ta hand om oss själva, t.ex. vår hälsa. Det betyder bara att vi måste sluta synda och börja leva enligt Guds vilja i stället för vår egen vilja. Som vi kanske vet är det dock omöjligt för oss eftersom sedan syndafallet har vi människorna varit onda och full av synder. Därför behöver vi Gud och hans nåd.

Vi kan lägga märke till också det att Jesus lovar ganska mycket i dagens evangelium. Han säger: ”Den som mister sitt liv för min skull, han skall finna det.” Han säger också: ”Människosonen skall komma i sin faders härlighet med sina änglar, och då skall han löna var och en efter hans gärningar.” Men, sade Jesus verkligen att gärningarna spelar någon roll i vår frälsning och framtid? Traditionellt har vi kristna lärt oss att vi inte kan göra något för vår frälsning utan att det sker helt av Guds nåd och barmhärtighet. Det är sant. Det sägs så. Ändå sade Jesus att våra gärningar har sin egen roll i vår frälsning. Finns det någon slags motstridighet i detta? Det kan verka vara så men jag tror att det finns en bra förklaring men jag är inte säker på det.

Jag tror att de här gärningarna är det att vi gör enligt Jesu bud och tar vårt eget kors och följer honom som han ber oss att göra. Det är så enkelt! Åtminstone är det lätt att säga men vad betyder det i praktiken. I praktiken betyder det att vi hör till Guds folk om vi vill och försöker följa honom. Även om Jesus har ställt de hårda kraven på oss förstår han riktigt bra att de är bara ideal som vi inte kan fylla i det riktiga livet. Jesus har levt här på jorden som en människa. Därför förstår han oss och våra svårigheter. Gud förbarmar sig över oss om vi är Jesu efterföljare åtminstone på något sätt. Alltså är vi antingen Jesu efterföljare eller inte. Det finns inga mellanformer. Det är ingen tävling vem som följer mest eller förnekar sig bäst. Alla är välkomna att följa Jesus och ta sin del av Guds stora barmhärtighet. Det är inte meningen att vara ett helgon eller en felfri människa. Det är meningen att vara bara Guds vanliga barn och Kristi vanliga efterföljare.

Idag, i den här konfirmationsmässan frågar Jesus er, speciellt frågar han ni konfirmander, om ni vill följa honom. Kan han få vara med er varje dag (alltså inte bara idag utan också i framtiden till tidens slut)? Kanske har många av er kyrkobesökare och konfirmander redan tidigare hunnit svara på hans inbjudan att följa med men resten av dagens kyrkfolk har nu en bra möjlighet att börja följa Jesus. Det lönar sig att följa honom. Jag kan rekommendera det.

Alltså snart kan ni konfirmander svara på Jesu fråga stående vid altar-ringen. Ni kan fritt svara ja eller nej. Nu har ni en liten tid till att fundera på det. Ifrågavarande inbjudan är ingen vanlig inbjudan utan ett viktigt beslut som jag rekommenderar er att fatta. Ni får själv fatta ett beslut hur ni ska svara på hans fråga. Gud välsigne er. Amen. 

Hartaus Genesis-kappelissa 21.4.2015

Virsi 169: 1–3

Miika 7: 14–20:

Paimenna, Herra, sauvallasi kansaasi,
kaitse omaa laumaasi,
joka asuu yksin keskellä metsää,
kaukana hedelmätarhoistaan.
Johda se Basanin ja Gileadin laitumille
niin kuin entisinä aikoina.
    Niin kuin silloin, kun lähditte Egyptistä,
niin te saatte vieläkin nähdä ihmeitä.
Kaikki kansat näkevät nuo ihmeelliset teot,
katselevat niitä voimattomina mahtavuudestaan huolimatta.
Kaikki mykistyvät,
ja heidän korvansa menevät tukkoon.
He nuolevat tomua kuin käärmeet, kuin maan matelijat.
Vavisten he tulevat varustuksistaan,
lähestyvät kauhusta kalpeina Herraa, meidän Jumalaamme.
Sinua, Herra, he pelkäävät!
    Jumala, onko sinun vertaistasi!
Sinä annat synnit anteeksi
ja jätät rankaisematta
jäljelle jääneen kansasi rikkomukset.
Sinä et pidä vihaa iäti,
sinä olet laupias.
Sinä armahdat meitä yhä,
poljet syntimme jalkojesi alle.
Kaikki syntimme sinä heität
meren syvyyteen.
Sinä osoitat uskollisuutta Jaakobille,
hyvyyttä Abrahamille.
Tämän olet vannoen luvannut isillemme
jo muinaisina aikoina.

Puhe:

Viime sunnuntai oli Hyvän Paimenen sunnuntai ja myös tuosta Miikan kirjan katkelmasta voi löytää paimenuuteen viittaavaa sanomaa. Erityisesti minua puhuttelee sen kohdan alku: ” Paimenna, Herra, sauvallasi kansaasi, kaitse omaa laumaasi, joka asuu yksin keskellä metsää…” Voisiko se kertoa meistä suomalaisista, Suomen kansasta? Ainakin meillä on paljon metsää tässä maassa ja on täällä myös aika paljon yksinäisyyttä.

Paimenuus on aika keskeinen osa kristinuskoa. Jeesusta ja Jumalaa verrataan usein paimeneen, joka paimentaa ihmiskuntaa/uskovia kuin lammaslaumaa.

Viime sunnuntaina pidettiin eduskuntavaalit. Valituksi tuli joukko kansanedustajia. Ehkäpä heitäkin voisi ajatella ja kutsua paimeniksi. Ainakin he johdattavat kansaamme ja tekevät sen puolesta tärkeitä päätöksiä. He ovat kuitenkin vain ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin mekin. Siksi he tarvitsevat Jumalan apua ja johdatusta toimissaan. Voisi varmaan sanoa, että Jumala paimentaa kansaa osaltaan myös näiden vallanpitäjien ja päättäjien välityksellä.

Vaikka hengellinen ja maallinen sekä uskonto ja politiikka haluttaisiin kuinka pitää erillään ja mahdollisimman kaukana toisistaan, se on mielestäni aika mahdotonta. Olen miettinyt tätä viime aikoina. Onhan perinteisesti opetettu, että esivalta ja valtiovalta ovat Jumalan palveluksessa. Tosin poikkeuksiakin varmasti on, varsinkin, jos ihmiset syrjäyttävät Jumalan, ottavat vallan itselleen ja ehkä lopulta luovuttavat sen pahimmassa tapauksessa paholaiselle. Silloin ollaan huonolla tiellä. Toisekseen ihmisen uskonnollinen vakaumus vaikuttaa hänen poliittiseen toimintaansa. Olisihan se aika outoa, jos päättäjät kieltäisivät uskonnollisen vakaumuksensa ja siitä nousevat näkemyksensä. Ei kai vakaumustaan voi kiistää.

On tärkeää muistaa rukoilla vallanpitäjien puolesta, että he pysyisivät Jumalan johdatuksessa ja uskollisina Jumalan tahdolle. Niinhän jumalanpalveluksissa usein rukoillaan. Näin eduskuntavaalien jälkeen voimme rukoilla erityisesti hallitusneuvotteluiden puolesta, että tämä maa saisi Jumalan mielen mukaisen hallituksen, jos vain mahdollista. Toki Jumala voi toimia ja toimiikin ilman meidän rukouksiamme, mutta silti me saamme viedä meidän yhteisiä asioita hoitavat vallanpitäjät Jumalan eteen. Ehkä se myös antaa ihmiselle mielenrauhan, kun tietää, että asia on rukouksen kautta varmasti Jumalan muistissa.

Virsi 174

Hartaus Genesis-kappelissa 10.2.2015

Virsi 447: 1-2

1. Joh. 1:5-7:

Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää. Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. 

Puhe:

Viime syksynä olin yhdellä luentokurssilla, jonka luennot olivat Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen Carelia-rakennuksen salissa C2 eli siinä ison Carelia-salin viereisessä luentosalissa. Erään kerran luentoa odotellessa olin kirjastossa tietokoneella, kun alkoi tulla sähkökatkoksia, joista viimeisin kesti kauan. Valot sammuivat. Tietokoneet sammuivat. Ikkunoista tuli kuitenkin valoa niin, että näkyvyys oli hyvä.

Luennon alun lähestyessä siirryin Carelian aulaan, jossa myös oli suurista ikkunoista johtuen riittävä näkyvyys sähkökatkoksesta huolimatta. Menin luentosaliin, jossa olikin sitten säkkipimeää, ainakin melkein, koska sali on ikkunaton. Luennoitsija oli siellä pienen otsalampun kanssa. Myös muutamien opiskelijoiden tietokoneet ja puhelimet valaisivat suurehkoa salia, mutta kuitenkin hyvin vähän. Näistä pienistä valoista huolimatta istuimme pimeässä siihen asti, että luennoitsija ilmoitti luennon perutuksi.

Valo on tärkeää tai oikeastaan korvaamatonta meille ihmisille. Toki silmät kyllä tottuvat pimeään, mutta on se pimeässä toimiminen joka tapauksessa melko hankalaa. Jumala on luonut ihmisen valosta riippuvaiseksi. Jo maailmaa luodessaan Jumala loi valon melko varhaisessa vaiheessa. Valon ja pimeyden ero on siis vanhimpia asioita maailmassa. Valolla on siis tärkeä merkitys Jumalan suunnitelmissa.

Päivän Raamatun tekstissä puhutaan valosta. Siinä todetaan mm. että ”Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää.” Myös todetaan: ”Jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” Meitä kehotetaan kulkemaan valossa, seuraamaan Jeesusta (joka Johanneksen evankeliumissa sanoo olevansa maailman valo) ja elämään Jumalan tahdon mukaisesti tai edes etsimään sitä tahtoa.

Helppoa tämä niin sanottu valossa kulkeminen ei kuitenkaan useinkaan ole. Itse asiassa on olemassa niin monia valoja, joita seurata, että se Jumalan valo voi hukkua muiden valojen joukkoon. Joskus sitä pitää ihan etsiä. Voimme rukoilla ja pyytää, että Jumala antaisi valonsa loistaa kirkkaana ja että hän loistaisi valoaan meissä niin, että mahdollisimman moni näkisi Jumalan valon. Joistain ihmisistä sanotaan, että heistä näkyy niin selvästi se Jumalan valo tai ainakin valo, jota pidetään Jumalan tekona.

”Jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.”

Virsi 447: 3-4

Jumalan valtakunta – seurapuhe 9.12.2014 Joensuun körttikodilla

Luuk. 17: 20-24:

Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: "Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: 'Se on täällä', tai: 'Se on tuolla.' Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne."

Opetuslapsilleen hän sanoi: "Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivän mutta ette saa nähdä. Teille sanotaan silloin: 'Hän on tuolla', ja: 'Hän on täällä', mutta älkää lähtekö minnekään, älkää juosko perässä. Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä.

Puhe:

·         Jumalan valtakunta on jo meissä kristityissä, meidän sisällämme (kuten edellinen, vuoden 1938 Raamatun käännös sanoo) tai meidän keskuudessamme (kuten tämä 1992 käännös sanoo). Joka tapauksessa se on jo läsnä täällä meidän ajassamme ja elämässämme. Me saamme kuulua siihen ja olla sen sisällä, jos vain haluamme. Kyseessä on kuitenkin asia, joka ei ole niin yksinkertainen. Jumalan valtakunnan sanotaan tulevan, mutta toisaalta sen sanotaan jo olevan täällä keskuudessamme. Monet tällaiset iankaikkisuusnäkökulman sisältävät asiat ovat liian laajoja ja moniulotteisia niin, että ihmiskieli ja ihmisen ymmärrys eivät riitä kuvaamaan ja käsittelemään niitä. Jumalan valtakunta on täällä jo nyt, mutta se ei silti ihan vielä ole täällä. Ehkäpä voisi ajatella, että se on täällä jo nyt, mutta että se olisi osaltaan vielä tulossa. Ehkä se on niin iso, että se ei ole vielä kokonaan ehtinyt tänne tai sitten se on vuosisatojen kuluessa saapunut tänne vähitellen ja saapuu edelleen pala palalta ollen kokonaisuudessaan täällä Jeesuksen toisen tulemisen päivänä. Jumalan valtakunnan täytyy olla aika iso, jotta sinne mahtuvat kaikki uskovat.

·         Muistan erään kommentin johonkin kaverin Facebook-päivitykseen. En enää muista sitä päivitystä ja muuta kommenttiketjua, mutta muistan sen yhden kommentin, jossa sanottiin jotenkin näin: ”Tervetuloa Jumalan valtakuntaan. Täällä on hyvä olla, kun on synnit anteeksi.” Asiayhteyttä tuntematta tuo on kauniisti sanottu ja vieläpä totta, mutta asiayhteyden huomioon ottaen siihen liittyy selkeä ja ikävä rajan veto. Yksi kommentoija toivotti muut kommentoijat tervetulleeksi Jumalan valtakuntaan, jossa hän itse katsoi olevansa, mutta ilmaisi muiden olevan sen ulkopuolella, väärässä uskossa. Hän kehotti muita parannukseen ja oikeaan uskoon. Kautta aikojen on ollut erilaisia ryhmittymiä, jotka ovat halunneet omia Jumalan valtakunnan itselleen ja halunneet määritellä tarkasti, ketkä kuuluvat siihen ja ketkä eivät kuulu. Toisaalta aina on myös ollut heitä, jotka ovat halunneet levittää Jumalan valtakunnan rajoja loputtomasti ja äärettömiin, myös muiden uskontojen piiriin.

·         Missä menevät Jumalan valtakunnan rajat vai onko se rajaton? Luulisin, että se on jossain noiden kahden edellä kertomani välimaastossa. Ainakin minun vajavainen ymmärrys sanoo, että sen rajan on kyllä oltava jossain. Rajan tarkka määrittely onkin sitten vaikeaa tai jopa mahdotonta. Mitä kaikkea mahtuukaan Jumalan valtakuntaan? Jos sen ajatellaan olevan suuri, sinne mahtuu hyvin paljon. Jo Raamatussa Jeesus kutsui luokseen kaikkia. Hän sanoi olevansa tie, totuus ja elämä eli että vain hänen kauttaan on mahdollista päästä Jumalan valtakuntaan. Hänkin siis asetti rajan. Hänkin kehotti ihmisiä parannukseen mutta myös ennen kaikkea ottamaan vastaan Jumalan tarjoaman armon (Ansaitsematon Rakkaus Meidän Osaksemme) ja uskon. Ne molemmat ovat Jumalan lahjaa meille, kuten myös Jumalan valtakunta on meille lahjaa. Me emme voi saada sitä omilla ansioillamme emmekä teoillamme, vaan saamme sen ilmaiseksi, jos vain haluamme päästä sinne. Näin siis voimme sanoa esimerkiksi: ”Täällä Jumalan valtakunnassa on hyvä olla, kun on synnit anteeksi.”

·         Tässä maailmassa muuten ei ole useinkaan hyvä olla, mutta silloin voimme suunnata katseen eteenpäin, Jumalan valtakuntaan tai suunnata katseen ympärillemme ja nähdä Jumalan valtakunnan ympärillämme.

·         Luukkaan kirjoittaman evankeliumin mukaan Jeesuksen paluu on selkeä eikä se jää keneltäkään huomaamatta. Olen usein miettinyt, mistä voi tunnistaa, että tulija on juuri Jeesus. Luukas kuitenkin kertoo: ”Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä.” Ehkä voin luottaa, että se on niin selkeä, että epäilystäkään ei jää.  Nyt voimmekin sitten jäädä odottamaan, että se paluu tapahtuisi pian. Olen joskus kuullut sanonnan: ”…jos Kristuksen paluu viivästyy.” Siis sanotaan vaikka: ”Nähdään ensi viikolla, jos Kristuksen paluu viivästyy.” Meidän kristittyjen ominaisluonteeseen kuuluu odottaa Kristusta takaisin. Sitä kristikunta on kuitenkin odottanut jo noin 2000 vuotta. Me emme tiedä hetkeä. Sen hetken tietää vain Isä Jumala, kuten Raamatussa Jeesus sen meille kertoo. Siihen asti meidän on vain elettävä elämää normaalisti, mutta oltava luonnollisesti koko ajan valmiita lähtemään, jos käsky tai kutsu käy. Jeesuksen paluu on koko ajan yhä lähempänä.

Gamla predikningar från Torshälla / vanhoja saarnoja Torshällasta

En kort predikan i friluftsgudstjänst 3 augusti 2014

Evangelium:

Luk. 9:28-36:

Ungefär en vecka senare tog han med sig Petrus och Johannes och Jakob och gick upp på berget för att be. Medan han bad förvandlades hans ansikte, och hans kläder blev vita och lysande. Och två män samtalade med honom. Det var Mose och Elia som visade sig i härlighet, och de talade om hans uttåg ur världen som han skulle fullborda i Jerusalem. Petrus och de andra hade fallit i djup sömn men vaknade och såg hans härlighet och de båda männen som stod tillsammans med honom. När dessa skulle lämna honom sade Petrus till Jesus: ”Mästare, det är bra att vi är med. Låt oss göra tre hyddor, en för dig och en för Mose och en för Elia” – han visste inte vad han sade. Men medan han talade kom ett moln och sänkte sig över dem, och när de försvann i molnet blev lärjungarna förskräckta. En röst hördes ur molnet: ”Detta är min son, den utvalde. Lyssna till honom”, och när rösten ljöd stod Jesus där ensam. Lärjungarna teg om vad de hade sett, och vid den tiden berättade de ingenting för någon.

Predikan:

Vad är det bästa som du vet? Vilken händelse skulle du vilja få tillbaka? När har du velat stoppa tiden? Var finns ditt förklaringsberg?

Tre av Jesu lärjungar (Petrus, Johannes och Jakob) fick en möjlighet att följa sin lärare till berget. Där fick de se något skönt och fascinerande när Jesu ansikte och kläder började lysa underbart. Samtidigt såg de att Mose och Elia pratade med Jesus. Mose och Elia är berömda och viktiga personer i judiska skrifterna (som vi kallar Gamla testamentet) och i judisk kultur som var Jesu bakgrund och är också kristendomens bakgrund. Hurdant skulle det vara att träffa någon sådan människa som Elia eller Mose?

Jesu lärjungar var så förvånade och glada att de ville den stunden fortsätta ändlöst. Därför sade Petrus till Jesus att de skulle bygga tre hyddor. Hyddan symboliserar stabilitet och bostadsplats. Han ville stanna på förklaringsberget, spara den stunden och vara längre tid med Jesus, Mose och Elia. Lärjungarna hade sovit och missat situationen. Kanske fick de en liten panik när Mose och Elia började lämna dem. Lärjungarna tyckte kanske att de hade missat något viktigt, underbart och himmelskt när de hade sovit.

I livet har vi olika situationer och händelser. Tiden går vidare och allt snabbare. Vi träffar nya saker hela tiden. Likaså tappar vi bort alla stunder som vi får erfara. Vi kan inte få gångna tider och stunder tillbaka men vi kan ha bättre tider och stunder framför oss. I alla fall förestår bättre tider i himmelen, i Guds rike. Den enda vägen dit går genom Jesus Kristus, genom hans kors och hans tomma grav.

I alla fall kan vi behålla viktiga, sköna och härliga stunder och händelser i vårt minne, i vår själ. Vi kan lägga alla goda minnen på minnet. Förstås glömmer vi bort många saker men de viktigaste saker bevaras alltid. Sådana minnen ger oss kraft att fortsätta vidare i livet. Tyvärr kan också dåliga och tråkiga händelser bevaras i minnet men det hör till livet. Om några hemska minnen besvärar i minnet är det bra att söka hjälp till sig själv för att man kunde leva med de minnena. Det är inte fel att medge att behöva hjälp och söka hjälp. Gud vill att vi tar hand om oss och därför han har ordnat möjligheter att få hjälp. Gud påverkar överallt, också i så kallade sekulära platser.

Men tillbaka till förklaringsberget: Lärjungarna gömde allt som de hade erfarit på Förklaringsberget på sitt minne. Från Förklaringsberget gick de tillbaka till deras vardag och arbete med Jesus. I Bibeln kan vi läsa att de fick erfara många andra situationer. Deras liv fortsatte även om Petrus inte fick möjlighet att bygga hyddor. Likaså fortsätter vårt liv även om vi inte kan stoppa tidens lopp på sköna stunder.

__________________________________

Saarna 3.8.2014 Torshällan kirkossa

Evankeliumi:

Luuk. 9:28-36:

Noin viikon kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina. Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa hänen kanssaan. He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa. Pietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvään uneen. Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestä, jotka olivat hänen kanssaan. Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi: "Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle." Mutta hän ei tiennyt mitä sanoi. Pietarin puhuessa tuli pilvi ja peitti paikan varjoonsa. Opetuslapset pelästyivät, kun näkivät miesten peittyneen pilveen. Pilvestä kuului ääni: "Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!" Äänen vaiettua opetuslapset näkivät Jeesuksen olevan yksin. He pysyivät vaiti kaikesta kokemastaan eivätkä vielä silloin kertoneet siitä kenellekään.

Saarna:

Mikä on parasta, mitä tiedät? Minkä tapahtuman haluaisit saada takaisin? Milloin olisit halunnut pysäyttää ajan? Missä on sinun kirkastusvuoresi? Tässä oli muutamia kysymyksiä, joita voit pohtia hiljaa mielessäsi.

Kolme Jeesuksen opetuslasta sai seurata opettajaansa vuorelle. Siellä he saivat nähdä jotain hämmästyttävää ja kaunista, kun Jeesuksen kasvot ja vaatteet alkoivat hohtaa ihmeellisellä tavalla. Samaan aikaan he näkivät Jeesuksen keskustelevan Mooseksen ja Elian kanssa. Mooses ja Elia siis ovat tunnettuja ja tärkeitä henkilöitä juutalaisissa kirjoituksissa (joita me kutsumme Vanhaksi testamentiksi) ja juutalaisessa kulttuurissa, joka oli Jeesuksen tausta ja on myös meidän kristittyjen tausta. Millaista olisikaan tavata Mooses ja Elia?

Jeesuksen opetuslapset olivat niin iloisia ja ihmeissään, että he halusivat sen tilanteen jatkuvan ikuisesti. Siksi Pietari sanoi Jeesukselle, että he voisivat rakentaa kolme majaa. Maja kuvaa pysyvyyttä, asuinpaikkaa. Hän halusi jäädä Kirkastusvuorelle, säilyttää sen tilanteen ja olla pitkään Jeesuksen, Mooseksen ja Elian kanssa. Opetuslapset olivat nukkuneet ja siksi jääneet paitsi suuresta osasta tilannetta. Ehkä opetuslapset kohtasivat pienen paniikin, kun Mooses ja Elia olivat lähdössä pois niin pian heidän heräämisensä jälkeen. Ehkä he ajattelivat menettäneensä jotain korvaamatonta, tärkeää ja taivaallista.

Elämässä kohtaamme erilaisia tilanteita ja tapahtumia. Aika menee eteenpäin ja tuntuu kuluvan yhä nopeammin. Samoin menetämme kaikki hetket, jotka saamme kokea. Emme voi saada menneitä aikoja ja hetkiä takaisin, mutta meillä voi olla parempia aikoja edessäpäin. Joka tapauksessa paremmat ajat odottavat meitä taivaassa, Jumalan valtakunnassa. Ainoa tie sinne kulkee Jeesuksen kautta, hänen ristinsä ja tyhjän hautansa kautta.

Joka tapauksessa voimme säilyttää tärkeitä, kauniita ja ihania hetkiä mielessämme, muistoissamme. Kaikki hyvät muistot voimme pitää mielessämme. Siellä ne pysyvät. Tietysti unohdamme monia kokemiamme asioita, mutta parhaat ja tärkeimmät hetket säilyvät mielessämme aina. Ne muistot antavat voimaa ja halua jatkaa elämässä eteenpäin, erityisesti silloin kun tulee vastoinkäymisiä. Tietysti myös surulliset ja ikävät asiat säilyvät mielissämme, mutta se kuuluu elämään. Jos jotkin kamalat muistot painavat mieltä ja häiritsevät, on hyvä hakea apua itselleen, jotta voisi elää niidenkin muistojen kanssa. Ei ole väärin myöntää tarvitsevansa apua ja hakea apua. Jumala haluaa, että pidämme huolta itsestämme. Siksi hän on järjestänyt ja järjestänyt mahdollisuuksia saada apua elämän ongelmiin. Jumala vaikuttaa kaikkialla, myös ihan maallisissa auttamisorganisaatioissa.

Pidän nyt viimeistä saarnaani tässä kirkossa ja tässä saarnastuolissa, ainakin tällä erää. On ollut ilo palvella tätä seurakuntaa ja Ruotsin kirkkoa, sekä suomeksi että erityisesti ruotsiksi, jonka koen yhä vahvemmin omaksi kielekseni.

Teologian opiskeluaikanani olen kesäisin työskennellyt eri seurakunnissa, eri puolilla Suomea ja nyt myös täällä Ruotsissa. Parin kuukauden jakso uudella paikkakunnalla (joka on yleensä ollut ennestään tuntematon) on aina jännittävä ja ihmeellinen kokemus sekä tapa viettää kesää. Kahdessa kuukaudessa näkee paikkakuntaa ja sen ihmisiä aika paljon. Tutustakin paikkakunnasta avautuu uusia puolia ja tuntemattomista paikkakunnista vielä enemmän. Ovatko nämä jaksot olleet minulle kirkastusvuorikokemuksia? Kyllä! Ainakin niiden aikana on aina kirkastunut jotain. Esimerkiksi pappiskutsumus on vahvistunut ja itsetuntemus lisääntynyt. Kerran olen myös kiintynyt paikkakuntaan niin, että olisin halunnut jäädä sinne enkä palata kotiin. Muulloinkin olen kiintynyt niin, että olen ajatellut voivani joskus palata takaisin.

Kaikki loppuu aikanaan. Niin loppuu myös tämä työjakso täällä Torshällassa ja Eskilstunassa. Tämä aika jää varmasti mieleeni, kuten Kirkastusvuoren tapahtumat jäivät opetuslasten mieleen. Tuskin kuitenkaan vaikenen näistä kokemuksistani, kuten evankeliumi kertoo opetuslasten tehneen. Minäkään en voi pysäyttää aikaa tähän kesään enkä kyllä haluaisikaan. Sain täältä paljon ja koen myös antaneeni paljon. Aika näyttää, mitä Jumala on suunnitellut tulevan varalle ja mikä merkitys tällä jaksolla Ruotsissa on minun tulevaisuudelleni. Meidän elämä jatkuu, kuten jatkui myös opetuslasten elämä (josta voimme lukea Raamatusta).

Tähän loppuun haluan siteerata Anna-Mari Kaskisen sanoittaman erään suomalaisen hengellisen laulun sanoja:

                 Jäähyväiset

On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa

nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa

jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin

teille laulamme nyt näkemiin

Kertosäe:

Turvallista matkaa me toivotamme näin

On aika purjeet nostaa ylöspäin

Turvallista matkaa aalloilla elämän,

kanssa hyvän ystävän

Ei huomispäivän teitä voi kukaan aavistaa,

on joskus kyyneleitä ja joskus naurattaa

on yksi joka pystyy, kaiken ymmärtää,

Jeesus vierellemme aina jää

Kertosäe:

Turvallista matkaa me toivotamme näin

On aika purjeet nostaa ylöspäin

Turvallista matkaa aalloilla elämän,

kanssa hyvän ystävän