En kort
predikan i friluftsgudstjänst 3 augusti 2014
Evangelium:
Luk. 9:28-36:
Ungefär en vecka senare tog han med sig Petrus och Johannes och Jakob och gick upp på berget för att be. Medan han bad förvandlades hans ansikte, och hans kläder blev vita och lysande. Och två män samtalade med honom. Det var Mose och Elia som visade sig i härlighet, och de talade om hans uttåg ur världen som han skulle fullborda i Jerusalem. Petrus och de andra hade fallit i djup sömn men vaknade och såg hans härlighet och de båda männen som stod tillsammans med honom. När dessa skulle lämna honom sade Petrus till Jesus: ”Mästare, det är bra att vi är med. Låt oss göra tre hyddor, en för dig och en för Mose och en för Elia” – han visste inte vad han sade. Men medan han talade kom ett moln och sänkte sig över dem, och när de försvann i molnet blev lärjungarna förskräckta. En röst hördes ur molnet: ”Detta är min son, den utvalde. Lyssna till honom”, och när rösten ljöd stod Jesus där ensam. Lärjungarna teg om vad de hade sett, och vid den tiden berättade de ingenting för någon.
Predikan:
Vad är det bästa som du vet? Vilken
händelse skulle du vilja få tillbaka? När har du velat stoppa tiden? Var finns
ditt förklaringsberg?
Tre av Jesu lärjungar (Petrus,
Johannes och Jakob) fick en möjlighet att följa sin lärare till berget. Där
fick de se något skönt och fascinerande när Jesu ansikte och kläder började
lysa underbart. Samtidigt såg de att Mose och Elia pratade med Jesus. Mose och
Elia är berömda och viktiga personer i judiska skrifterna (som vi kallar Gamla
testamentet) och i judisk kultur som var Jesu bakgrund och är också kristendomens
bakgrund. Hurdant skulle det vara att träffa någon sådan människa som Elia
eller Mose?
Jesu lärjungar var så förvånade och
glada att de ville den stunden fortsätta ändlöst. Därför sade Petrus till Jesus
att de skulle bygga tre hyddor. Hyddan symboliserar stabilitet och
bostadsplats. Han ville stanna på förklaringsberget, spara den stunden och vara
längre tid med Jesus, Mose och Elia. Lärjungarna hade sovit och missat situationen.
Kanske fick de en liten panik när Mose och Elia började lämna dem. Lärjungarna
tyckte kanske att de hade missat något viktigt, underbart och himmelskt när de
hade sovit.
I livet har vi olika situationer och
händelser. Tiden går vidare och allt snabbare. Vi träffar nya saker hela tiden.
Likaså tappar vi bort alla stunder som vi får erfara. Vi kan inte få gångna
tider och stunder tillbaka men vi kan ha bättre tider och stunder framför oss.
I alla fall förestår bättre tider i himmelen, i Guds rike. Den enda vägen dit
går genom Jesus Kristus, genom hans kors och hans tomma grav.
I alla fall kan vi behålla viktiga,
sköna och härliga stunder och händelser i vårt minne, i vår själ. Vi kan lägga
alla goda minnen på minnet. Förstås glömmer vi bort många saker men de viktigaste
saker bevaras alltid. Sådana minnen ger oss kraft att fortsätta vidare i livet.
Tyvärr kan också dåliga och tråkiga händelser bevaras i minnet men det hör till
livet. Om några hemska minnen besvärar i minnet är det bra att söka hjälp till
sig själv för att man kunde leva med de minnena. Det är inte fel att medge att
behöva hjälp och söka hjälp. Gud vill att vi tar hand om oss och därför han har
ordnat möjligheter att få hjälp. Gud påverkar överallt, också i så kallade
sekulära platser.
Men tillbaka till förklaringsberget: Lärjungarna
gömde allt som de hade erfarit på Förklaringsberget på sitt minne. Från
Förklaringsberget gick de tillbaka till deras vardag och arbete med Jesus. I
Bibeln kan vi läsa att de fick erfara många andra situationer. Deras liv
fortsatte även om Petrus inte fick möjlighet att bygga hyddor. Likaså
fortsätter vårt liv även om vi inte kan stoppa tidens lopp på sköna stunder.
__________________________________
Saarna
3.8.2014 Torshällan kirkossa
Evankeliumi:
Luuk. 9:28-36:
Noin viikon kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina. Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa hänen kanssaan. He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa. Pietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvään uneen. Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestä, jotka olivat hänen kanssaan. Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi: "Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle." Mutta hän ei tiennyt mitä sanoi. Pietarin puhuessa tuli pilvi ja peitti paikan varjoonsa. Opetuslapset pelästyivät, kun näkivät miesten peittyneen pilveen. Pilvestä kuului ääni: "Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!" Äänen vaiettua opetuslapset näkivät Jeesuksen olevan yksin. He pysyivät vaiti kaikesta kokemastaan eivätkä vielä silloin kertoneet siitä kenellekään.
Saarna:
Mikä
on parasta, mitä tiedät? Minkä tapahtuman haluaisit saada takaisin? Milloin
olisit halunnut pysäyttää ajan? Missä on sinun kirkastusvuoresi? Tässä oli
muutamia kysymyksiä, joita voit pohtia hiljaa mielessäsi.
Kolme
Jeesuksen opetuslasta sai seurata opettajaansa vuorelle. Siellä he saivat nähdä
jotain hämmästyttävää ja kaunista, kun Jeesuksen kasvot ja vaatteet alkoivat
hohtaa ihmeellisellä tavalla. Samaan aikaan he näkivät Jeesuksen keskustelevan
Mooseksen ja Elian kanssa. Mooses ja Elia siis ovat tunnettuja ja tärkeitä
henkilöitä juutalaisissa kirjoituksissa (joita me kutsumme Vanhaksi
testamentiksi) ja juutalaisessa kulttuurissa, joka oli Jeesuksen tausta ja on
myös meidän kristittyjen tausta. Millaista olisikaan tavata Mooses ja Elia?
Jeesuksen
opetuslapset olivat niin iloisia ja ihmeissään, että he halusivat sen tilanteen
jatkuvan ikuisesti. Siksi Pietari sanoi Jeesukselle, että he voisivat rakentaa
kolme majaa. Maja kuvaa pysyvyyttä, asuinpaikkaa. Hän halusi jäädä Kirkastusvuorelle,
säilyttää sen tilanteen ja olla pitkään Jeesuksen, Mooseksen ja Elian kanssa.
Opetuslapset olivat nukkuneet ja siksi jääneet paitsi suuresta osasta
tilannetta. Ehkä opetuslapset kohtasivat pienen paniikin, kun Mooses ja Elia
olivat lähdössä pois niin pian heidän heräämisensä jälkeen. Ehkä he ajattelivat
menettäneensä jotain korvaamatonta, tärkeää ja taivaallista.
Elämässä
kohtaamme erilaisia tilanteita ja tapahtumia. Aika menee eteenpäin ja tuntuu
kuluvan yhä nopeammin. Samoin menetämme kaikki hetket, jotka saamme kokea. Emme
voi saada menneitä aikoja ja hetkiä takaisin, mutta meillä voi olla parempia
aikoja edessäpäin. Joka tapauksessa paremmat ajat odottavat meitä taivaassa,
Jumalan valtakunnassa. Ainoa tie sinne kulkee Jeesuksen kautta, hänen ristinsä
ja tyhjän hautansa kautta.
Joka
tapauksessa voimme säilyttää tärkeitä, kauniita ja ihania hetkiä mielessämme,
muistoissamme. Kaikki hyvät muistot voimme pitää mielessämme. Siellä ne
pysyvät. Tietysti unohdamme monia kokemiamme asioita, mutta parhaat ja tärkeimmät
hetket säilyvät mielessämme aina. Ne muistot antavat voimaa ja halua jatkaa
elämässä eteenpäin, erityisesti silloin kun tulee vastoinkäymisiä. Tietysti
myös surulliset ja ikävät asiat säilyvät mielissämme, mutta se kuuluu elämään.
Jos jotkin kamalat muistot painavat mieltä ja häiritsevät, on hyvä hakea apua
itselleen, jotta voisi elää niidenkin muistojen kanssa. Ei ole väärin myöntää
tarvitsevansa apua ja hakea apua. Jumala haluaa, että pidämme huolta
itsestämme. Siksi hän on järjestänyt ja järjestänyt mahdollisuuksia saada apua
elämän ongelmiin. Jumala vaikuttaa kaikkialla, myös ihan maallisissa
auttamisorganisaatioissa.
Pidän
nyt viimeistä saarnaani tässä kirkossa ja tässä saarnastuolissa, ainakin tällä
erää. On ollut ilo palvella tätä seurakuntaa ja Ruotsin kirkkoa, sekä suomeksi
että erityisesti ruotsiksi, jonka koen yhä vahvemmin omaksi kielekseni.
Teologian
opiskeluaikanani olen kesäisin työskennellyt eri seurakunnissa, eri puolilla
Suomea ja nyt myös täällä Ruotsissa. Parin kuukauden jakso uudella
paikkakunnalla (joka on yleensä ollut ennestään tuntematon) on aina jännittävä
ja ihmeellinen kokemus sekä tapa viettää kesää. Kahdessa kuukaudessa näkee
paikkakuntaa ja sen ihmisiä aika paljon. Tutustakin paikkakunnasta avautuu
uusia puolia ja tuntemattomista paikkakunnista vielä enemmän. Ovatko nämä
jaksot olleet minulle kirkastusvuorikokemuksia? Kyllä! Ainakin niiden aikana on
aina kirkastunut jotain. Esimerkiksi pappiskutsumus on vahvistunut ja
itsetuntemus lisääntynyt. Kerran olen myös kiintynyt paikkakuntaan niin, että
olisin halunnut jäädä sinne enkä palata kotiin. Muulloinkin olen kiintynyt
niin, että olen ajatellut voivani joskus palata takaisin.
Kaikki
loppuu aikanaan. Niin loppuu myös tämä työjakso täällä Torshällassa ja
Eskilstunassa. Tämä aika jää varmasti mieleeni, kuten Kirkastusvuoren
tapahtumat jäivät opetuslasten mieleen. Tuskin kuitenkaan vaikenen näistä
kokemuksistani, kuten evankeliumi kertoo opetuslasten tehneen. Minäkään en voi
pysäyttää aikaa tähän kesään enkä kyllä haluaisikaan. Sain täältä paljon ja
koen myös antaneeni paljon. Aika näyttää, mitä Jumala on suunnitellut tulevan
varalle ja mikä merkitys tällä jaksolla Ruotsissa on minun tulevaisuudelleni.
Meidän elämä jatkuu, kuten jatkui myös opetuslasten elämä (josta voimme lukea
Raamatusta).
Tähän
loppuun haluan siteerata Anna-Mari Kaskisen sanoittaman erään suomalaisen
hengellisen laulun sanoja:
Jäähyväiset
On aika
hiljaa kiittää ja kättä puristaa
nyt
meidät yhteen liittää vain muistojemme maa
jäi jälki
sydämiimme, jälki unelmiin
teille
laulamme nyt näkemiin
Kertosäe:
Turvallista
matkaa me toivotamme näin
On aika
purjeet nostaa ylöspäin
Turvallista
matkaa aalloilla elämän,
kanssa
hyvän ystävän
Ei
huomispäivän teitä voi kukaan aavistaa,
on joskus
kyyneleitä ja joskus naurattaa
on yksi
joka pystyy, kaiken ymmärtää,
Jeesus
vierellemme aina jää
Kertosäe:
Turvallista
matkaa me toivotamme näin
On aika
purjeet nostaa ylöspäin
Turvallista
matkaa aalloilla elämän,
kanssa
hyvän ystävän
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar