Saarna 19.3.2017 Tervolan seurakuntakeskuksen kirkossa

Evankeliumi:

Joh. 12: 37–43

Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen. Näin kävi toteen profeetta Jesajan sana:
      - Herra, kuka uskoi meidän sanomamme?
      Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima?
    He eivät voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden:
      - Hän on sokaissut heidän silmänsä
      ja paaduttanut heidän sydämensä,
      jotta he eivät silmillään näkisi
      eivätkä sydämellään ymmärtäisi,
      jotta he eivät kääntyisi
      enkä minä parantaisi heitä.
    Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti.
    Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.

Saarna:

Joskus kuulee jonkun sanovan, että hän ei usko Jumalaan, mutta voisi ehkä uskoa, jos saisi jonkin selkeän merkin esimerkiksi tunnusteon muodossa. Olisiko se niin yksinkertaista, että tunnusteot synnyttäisivät uskon? Päivän evankeliumissa kerrotaan, että Jeesus teki lukuisia tunnustekoja, mutta ihmisistä monet eivät niistäkään huolimatta uskoneet häneen. Evankelista siteeraa profeetta Jesajaa, joka on jo ennalta kertonut Jumalan viestin, että näin tulisi käymään. Jeesuksessa toteutui tämäkin profetia. Perinteisesti on ajateltu, että se on Jumalan sana, jonka kuuleminen synnyttää uskon.



Kemijoki ja oikeanpuoleisella rannalla
Tervolan keskusta

Toisaalta Raamattu kertoo, että monet ihmiset uskoivat Jumalaan ja Jeesukseen juuri niiden ihme- ja tunnustekojen takia. Kun Jeesus opetuslapsineen kulki ympäri nykyistä Israelia, hän mm. paransi sairaita, herätti kuolleita, käveli vetten päällä, muutti veden viiniksi jne. Näillä teoilla hän osoitti jumalallisen voimansa. Ehkä voisi ajatella, että nämä tunnusteot vahvistivat ihmisten uskoa Jeesukseen. Usko oli siis ensin syntynyt Jeesuksen julistuksen ja opetuksen seurauksena ja sitten sai vahvistusta ihmeistä.

Pappila, vanha kirkko ja iso kirkko Kemijoen rannalla.
Messu, josta saarna on, pidettiin seurakuntakeskuksen
 kirkossa, joka jää kuvassa vanhan kirkon taakse

Jeesus sai monia seuraajia, jotka uskoivat häneen. Kaikki eivät kuitenkaan uskaltaneet uskoa julkisesti, sillä he pelkäsivät vallanpitäjiä ja juutalaisuuden johtajia. Päivän evankeliumin lopussa evankelista toteaa hallitusmiehistä: ”Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.” Sitä kautta meidät haastetaan tänään pohtimaan, mikä on meille tärkeää. Onko meille tärkeämpää Jumalan antama kunnia vai ihmisten antama? Tiedämme varmaan, että meidän tulisi vastata tai edes ajatella, että Jumalan antama on tärkeämpää, mutta kuinka moni olisi ihan oikeasti sitä mieltä. Se taitaa kuulua tähän ihmisyyteen, että useimmille toisten ihmisten antama kunnia on tärkeämpää. Tuntuu luonnollisesti tärkeältä olla hyväksytty toisten ihmisten silmissä. Ainakin minä tunnistan tämän itsestäni ja myös muista ihmisistä.

Uskovaisuus ei taida oikein olla muodissa tässä ajassa. Monille on vaikea myöntää uskovansa Jumalaan, sillä se koetaan ilmeisesti jotenkin häpeällisenä. Jotkut väittävät, ettei se olisi enää nykyaikaa uskoa. Kuitenkin Jumala ja hänen sanansa ovat ikuisia ja ajattomia tai oikeastaan kaikkiin aikoihin sopivia.

Tämä paaston aika haastaa meitä pohtimaan, kenen puolella olemme. Olemmeko Jumalan vai ihmisten puolella? Olemmeko hyvän vai pahan puolella? Olemmeko Jumalan tahdon vai synnin puolella? Tässäkin varmaan tiedämme, miten kristityn tulisi olla eli että meidän tulisi olla Jumalan hyvän tahdon puolella. Käytäntö lienee kuitenkin monien kohdalla toinen. Ainakaan minä en ole yhtään varma, että olisin täysin Jumalan ja hyvän puolella, vaikka kuinka haluaisin olla. Me ihmiset olemme syntiinlankeemuksen seurauksena ajautuneet eroon Jumalasta. Kuitenkin Jumalan poika Jeesus on kuollut ristillä meidän puolestamme ja sovittanut välimme Jumalan suuntaan. Omilla ansioillamme ja yrityksillämme emme voi saavuttaa täydellisyyttä ja synnittömyyttä eikä niiden syntien sovitusta. Siksi Jeesuksen piti kuolla ristillä meidän puolestamme ja korjata meidän välimme Jumalan suuntaan.

Vaikka tie ja yhteys Jumalan suuntaan on korjattu, paholainen sekä meidän syntinen ihmisluonto vetävät meitä koko ajan poispäin Jumalasta. Jumala sen sijaan vetää meitä koko ajan puoleensa. Hän haluaa pitää meidät yhteydessään. Hän haluaa, että uskomme häneen ja elämme hänen tahtoaan kysellen ja noudattaen. Johanneksen evankeliumissa sanotaan: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”

Ristinkuolemallaan Jeesus voitti pahan vallan. Hän kärsi meidän puolestamme. Nyt paaston aikana kuljemme Jeesuksen kanssa kohti Jerusalemia ja Golgataa, jossa Jeesus kärsi meidän puolestamme ja voitti pahan vallan.