Saarna 12.3.2017 Tervolan seurakuntakeskuksen kirkossa

Evankeliumi:

Mark. 9: 17–29

Eräs mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, minä toin poikani sinun luoksesi. Hänessä on mykkä henki. Se ottaa hänet valtaansa missä vain. Se paiskaa hänet maahan, ja hän kuolaa ja kiristelee hampaitaan ja menee aivan jäykäksi. Pyysin, että opetuslapsesi ajaisivat hengen pois, mutta ei heistä ollut siihen.”
    Silloin Jeesus sanoi heille: ”Voi tätä epäuskoista sukupolvea! Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne? Kuinka kauan minun pitää kestää teitä? Tuokaa poika minun luokseni.” He toivat pojan Jeesuksen luo. Jeesuksen nähdessään henki heti kouristi poikaa, ja tämä kaatui, kieriskeli maassa ja kuolasi. Jeesus kysyi pojan isältä: ”Kuinka kauan hänellä on ollut tämä vaiva?” ”Pienestä pitäen”, vastasi mies. ”Henki on monet kerrat kaatanut hänet, jopa tuleen ja veteen, jotta saisi hänet tapetuksi. Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!” ”Jos voit?” vastasi Jeesus. ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Silloin pojan isä heti huusi: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”
    Kun Jeesus näki, että väkeä tuli aina vain lisää, hän käski saastaista henkeä sanoen: ”Mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde pojasta äläkä enää mene häneen!” Henki huusi, kouristi poikaa rajusti ja lähti hänestä. Poika jäi makaamaan elottoman näköisenä, ja monet sanoivatkin: ”Nyt hän kuoli.” Mutta Jeesus tarttui häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille, ja hän nousi.
    Kun Jeesus sitten oli mennyt sisään ja vain opetuslapset olivat paikalla, nämä kysyivät häneltä: ”Miksi me emme kyenneet ajamaan sitä henkeä pojasta?” Hän vastasi: ”Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella.”

Saarna:

Päivän evankeliumissa saamme seurata Jeesuksen ja erään juutalaisen miehen sekä Jeesuksen ja hänen opetuslastensa välisiä keskusteluja. Juutalainen mies on tuonut saastaisen hengen vaivaamaan poikansa Jeesuksen ja hänen opetuslastensa luo. Pojan isä pyytää Jeesusta auttamaan ja huudahtaa Jeesukselle: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!” Hän uskoo, mutta kuitenkin epäilee. Hän on tullut Jeesuksen luo, koska uskoo hänen voivan auttaa, mutta silti hän toisaalta epäilee Jeesuksen mahdollisuuksia auttaa. Hän sanoo: ”Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!”

Tällainen uskon ja epäuskon välinen vuorottelu ja tasapainoilu lienevät hyvin tavallisia meidän ihmisten elämässä. Kuinka hyvin tiedämmekään, että Jumala on kaikkivaltias ja voi auttaa meitä? Silti saatamme usein epäillä Jumalan mahdollisuuksia tai jopa unohtaa Jumalan olemassaolon. Ei Jumala tietenkään toimi aina meidän mielemme ja toiveidemme mukaan, mutta hän tarjoaa meille aina jotain parempaa kuin osaamme edes odottaa tai kuvitella. Sen lisäksi, että Jumala on kaikkivaltias, hänen sanotaan olevan myös kaukaa viisas. Hän näkee koko meidän elämämme yhdellä kertaa ja osaa toimia ja toimiikin meidän parhaaksemme, jos me vain pyydämme häntä vaikuttamaan elämässämme.  Toki hän vaikuttaa elämäämme, vaikka emme haluaisikaan sitä.

Päivän evankeliumissa Jeesus vaikuttaa aika tuskastuneelta ja kyllästyneeltä, kun hän sanoo: ”Voi tätä epäuskoista sukupolvea! Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne? Kuinka kauan minun pitää kestää teitä?” Opetuslapset ovat yrittäneet ajaa pojasta pois saastaista henkeä. He eivät ole kuitenkaan onnistuneet, sillä he ovat luultavasti yrittäneet ajaa pahaa henkeä pois omilla voimillaan eikä Jumalan avulla. Jeesushan toteaa evankeliumin lopussa: ”Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella.” Luultavasti opetuslapset ovat yrittäneet ajaa saastaista henkeä pois, mutta unohtaneet, että siihen tarvitaan rukousta. He ovat unohtaneet pyytää Jumalaa ottamaan sen saastaisen hengen pois pojasta. Myöhemmin Raamatusta, ainakin Apostolien teoista, voimme lukea, kuinka myös opetuslapset pystyivät parantamaan sairaita, mutta eivät edelleenkään omalla voimallaan vaan Jumalan avulla.

Suomessa ei tapaa tällaisia saastaisia henkiä kovinkaan usein. En ainakaan muista koskaan tavanneeni enkä kovin usein ole kuullutkaan kerrottavan niistä, mutta kuitenkin olen joskus kuullut. Saastaisten henkien vähäisyyttä Suomessa on selitetty sillä, että Suomi on jo niin pitkään ja niin laajasti ollut kristitty maa. Kristinuskon vaikutus on perinteisesti ollut niin vahva ja laaja, että saastaiset henget eivät ole saaneet jalansijaa kansamme keskuudesta. Pyhässä kasteessa sekä Jeesuksen ristissä on niin vahva tuki, turva ja suoja pahan valtoja vastaan. Toivottavasti paha henkimaailma ei saa jatkossakaan suurta sijaa täällä Suomessa.

Tilanne on aivan toisenlainen monissa muissa maissa, joissa kristinuskolla ei ole yhtä pitkää historiaa. Niissä saastaiset henget ja demonit saattavat olla läsnä ihmisten jokapäiväisessä elämässä ja kiusata heitä moninaisin tavoin. Näissäkin tilanteissa apu löytyy Jumalasta, sillä Jumala on vahvempi kaikkea pahuutta. Lähetyskentiltä kuuluu välillä kertomuksia, että uskoon tultuaan paikalliset ihmiset ovat löytäneet vapauden ja armon sekä päässeet eroon pimeän voimista. Paholainen kavahtaa ja pelkää Jumalan ja Jeesuksen nimeä.

Raamatun ja menneiden aikojen kertomukset saastaisten henkien riivaamista ihmisistä ovat joskus selitettävissä erilaisilla sairauksilla, joihin nykyaikaisella lääketieteellä on parannus- ja hoitokeinoja. Kuitenkaan edes moderni lääketiede ei ole ihmisten omassa varassa, vaan Jumala toimii senkin kautta luomassaan maailmassa. Jumala on antanut ihmisille järjen ja mahdollisuuden kehittää hoitokeinoja eri sairauksiin. Sairauksienkin keskellä tulisi muistaa, että apu tulee Jumalalta. Jumalanpalvelusten esirukouksissa rukoillaan usein sairaiden ja heitä hoitavien puolesta. Sairaudet ovat myös hyvin yleisiä aiheita rukouspyynnöissä, joita kristityt välittävät toisilleen ja pyytävät toisia rukoilemaan jonkin asian puolesta.

Joissain tilanteissa olen myös kuullut sairauden opettaneen rukoilemista. Kun oma, läheisen tai jonkin muun tuttavan sairaus saa suuren vallan, joutuu ihminen pienelle paikalle. Kun inhimilliset ja ihmisestä itsestään nousevat tuet katoavat, jää jäljelle vain Jumalan apu ja rukous. Niin saattoi olla myös päivän evankeliumin juutalaisella miehellä, joka toi poikansa Jeesuksen luo.

Pojan isä huudahtaa evankeliumissa: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!” Näin voimme mekin tänään huudahtaa Jeesukselle. Jeesus tuntee meidät läpikotaisin. Hän tuntee myös meidän epäuskomme ja voi auttaa meitä uskomaan. Kun pian tunnustamme yhdessä yhteisen kristillisen uskomme, voimme ajatella sen myös rukouksena: ”Auta minua (yhä enemmän) uskomaan niin kuin uskontunnustuksessa lausumme. Minä uskon. Auta minua epäuskossani.”