Saarna 6.12.2016 Tervolan seurakuntakeskuksen kirkossa

Evankeliumi:

Matt. 20: 25–28

Jeesus kutsui opetuslapsensa luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.”

Saarna:

Itsenäisyyspäivä (6.12.) on kansallinen juhlapäivä. Itsenäisyytemme alkuajoista lähtien on silloin valtiovallan määräyksestä pidetty jumalanpalvelus. Itsenäisyyspäivä on ainoa kirkollinen juhlapäivä, jolla ei kuitenkaan ole varsinaisesti kirkollista alkuperää. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on kuitenkin ottanut Suomen itsenäisyyspäivän yhdeksi kirkolliseksi juhlapäiväksi. Sille on omat määritellyt Raamatun tekstit. Käytössä on lisäksi liturgisena värinä valkoinen, joka on suurten juhlien sekä kiitoksen väri. Eilen oli vielä adventin violetti ja huomenna on taas violetti liturgisena värinä. Itsenäisyyspäivä siis erottuu selvästi adventin ajasta erilliseksi juhlapäiväkseen.

Kirkko elää aina osana ympäröivää yhteiskuntaa. Samoin kirkon jäsenet eli kristityt elävät osana yhteiskuntaa ja palvelevat sitä omilla lahjoillaan omassa kutsumuksessaan. Kun Suomen valtio viettää syntymäpäiväänsä, kirkoissa vietetään (juhla)jumalanpalveluksia ja kristityt kokoontuvat yhteen kiittämään tästä maasta ja rukoilemaan sen puolesta. Toki rukoilua Suomen puolesta tapahtuu kaikkina pyhäpäivinä ja muinakin päivinä ympäri vuoden, mutta tänään itsenäisyyspäivänä sille rukoukselle ja kiitokselle on ihan oma erityinen päivänsä.

Täällä Suomessa kirkon ja valtion välit ovat perinteisesti olleet läheiset ja toimivat. Vaikka enää ei ole pitkiin aikoihin, tarkalleen vuoden 1870 jälkeen, ollut ns. valtiokirkkomallia, ovat Suomen evankelis-luterilainen ja ortodoksinen kirkko kuitenkin kansankirkkoja. Niillä on erityinen ja vahva asema suomalaisessa yhteiskunnassa ja uskonnollisuudessa. Kirkot hoitavat myös tiettyjä, erikseen sovittuja valtiollisia ja kunnallisia tehtäviä, kuten hautausmaiden ja väestökirjanpidon hoitoa, sosiaalityötä diakonian muodossa jne. Tästä yhteistyöstä ja työnjaosta hyötyvät sekä valtio, kunnat, kirkot sekä kansalaiset ja kirkkojen jäsenet.

---

Päivän evankeliumitekstiä edeltää keskustelu Jeesuksen ja Sebedeuksen perheen välillä. Sebedeuksen poikien äiti pyytää pojilleen korkeimpia paikkoja Jumalan valtakunnassa. Jeesus ei kuitenkaan lupaa paikkoja heille, vaan kertoo Jumalan jakavan ne, keille tahtoo. Lisäksi toiset opetuslapset vielä suuttuvat Sebedeuksen pojille, mutta Jeesus rauhoittelee tilannetta lausumalla:

"Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne.”

Jeesus jatkaa vastaustaan kääntämällä sen aikaiset ja oikeastaan myös nykyiset arvojärjestykset päälaelleen.

”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja.”

Sopisiko tämä ohje myös tämän päivän Suomeen? Toteutuuko tällainen toimintamalli jopa ihan itsestään? Joskus kuulee valitusta siitä, että jotkut ihmiset tyrkyttäytyvät liiaksi esille ja joka paikkaan. Toisaalta kuuluu valitusta, että jotkut ihmiset vetäytyvät ja piiloutuvat eivätkä osallistu mihinkään. No, aina löytyy valittamisen aihetta. Aina löytyy silti myös kehumisen ja kiittämisen aihetta. Kuuluu myös kiitosta siitä, että toiset ihmiset ovat aktiivisia ja ahkeria monissa tilanteissa. Toisia taas kehutaan vaatimattomuudesta ja siitä, että eivät halua itselleen huomiota. Aina löytyy siis kiittämisen aihetta.

Suomessa kuulee joskus termin ”luterilainen työmoraali”. Se tietysti voidaan ymmärtää monella tavalla, mutta yleensä se ymmärretään ahkerana työntekona ja vaatimattomuutena. Sanotaan, että Suomi on nykyisenkaltainen vauras yhteiskunta juuri tästä ahkeruudesta ja ”luterilaisesta työmoraalista” johtuen. Toki liiallinen ahkeroiminen ja raataminen voi johtaa väsymiseen ja muihin haittapuoliin, kuten on varmasti nähtävissä. Onko hyvinvointiyhteiskunnasta tullut liiallisen ahkeroimisen vuoksi pahoinvointiyhteiskunta? Onko liikaa ihmisiä, jotka haluavat tulla ensimmäisiksi ja suurimmiksi?

Palautetaanpa vielä mieleen, mitä Jeesus sanoo:

"Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja.”

Voisiko se yhteiskunnassa oleva pahoinvointi nousta siitä, että joku on alistanut heikot ihmiset valtansa alle? Vai onko suuruuden tavoittelu orjuuttanut ihmiset? Olivatpa syyt mitkä tahansa, on hyvä muistaa, että ihmiset ovat vain ihmisiä eivätkä mitään kaikkivoipia tai edes koneita. Jokainen väsyy joskus. Kaikki eivät voi olla ensimmäisiä. Jeesus kehottaa meitä elämään sovussa ja hyvässä järjestyksessä sekä rakentamaan maata, jossa ketään ei alisteta hallitsijoiden mielivallan alle. Jeesus ei kannusta kyynärpäätaktiikan käyttöön vaan toisten palvelemiseen ja auttamiseen. Kohtuus kannattaa kuitenkin säilyttää aina ja kaikessa.