Saarna 18.12.2016 Tervolan seurakuntakeskuksen kirkossa

Evankeliumi:

Matt. 1: 18–24

Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.
Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”
Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:
      - Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,
      ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel -
      se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.

Saarna:

Myös tätä neljännen adventtisunnuntain evankeliumitekstiä voisi kutsua jouluevankeliumiksi. Yleensähän jouluevankeliumilla tarkoitetaan Luukkaan evankeliumin toisesta luvusta löytyvää kertomusta Jeesuksen syntymästä. Tämä Matteuksen evankeliumin ensimmäisen luvun katkelma kertoo kuitenkin saman asian vähän toisesta näkökulmasta ja toisella tavalla painottaen. On arveltu, että tämän Matteuksen jouluevankeliumin ensisijaisena lähteenä olisi ollut Joosefin kertomus tapahtumista. Katkelmahan kertoo juuri Joosefin unesta ja pohdinnoista, joista Luukas puolestaan ei kerro. Perinteisen ja tutumman Luukkaan jouluevankeliumin taustalla sen sijaan on arveltu olleen Jeesuksen äidin Marian kertomus omista kokemuksistaan. Tätä perinteistä jouluevankeliumia luetaan varsinaisena, oikeana jouluna kirkoissa ja muuallakin. Tänään on kuitenkin vielä neljäs adventti. Joulu ja Jeesuksen syntymä ovat lähellä, mutta eivät ole täällä ihan vielä. Neljäs adventtisunnuntai on kirkossame omistettu Jeesuksen äidille Marialle, josta ortodoksisella puolella käytetään jopa nimeä ”Jumalan synnyttäjä”. Vaikka evankeliumi on kerrottu Joosefin näkökulmasta, on Marialla kuitenkin keskeinen osa evankeliumissa. Maria odotti Jeesus-lasta ja kantoi häntä sisällään.

Matteus kertoo Marian tulleen raskaaksi Pyhän Hengen vaikutuksesta. Toki Pyhällä Hengellä on osansa myös muissa, ihan tavallisissa raskauksissa, mutta tässä tapauksessa sillä oli aivan erityinen ja ratkaiseva osa. Kuten me uskontunnustuksessa lausumme, Jeesus syntyi neitsyt Mariasta. Vaikka jotkut sen kiistävät ja yrittävät selittää mahdottomaksi, niin neitseestä syntyminen on kuitenkin keskeinen osa kristillisen kirkon uskoa ja oppia. Neitseestä syntymistä kyllä pidetäänkin mahdottomana, mutta on kuitenkin muistettava myös se, että Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Jumala on kaikkivaltias ja kaikkivoipa. Lisäksi me olemme vajavaisia ihmisiä emmekä voi useinkaan ymmärtää Jumalan suunnitelmia sekä niiden kokonaisvaltaisuutta ja tarkkoja toteutumistapoja.

Tämän päivän Vanhan testamentin teksti sekä Uuden testamentin kirjeteksti kertovat myös tapahtumasta, jossa Jumala teki mahdottoman mahdolliseksi. Patriarkka Abraham, sieltä melkein Raamatun alusta, ei ollut vaimonsa Saaran kanssa saanut lasta. He olivat jo vanhoja, kun Jumala ilmoitti heille, että he tulisivat vielä saamaan lapsen. Heidän oli vaikea uskoa sitä. Saara jopa nauroi, koska piti viestiä mahdottomana tai ehkä jopa vitsinä. Jumala kuitenkin vahvisti lupaustaan vielä vannomalla valan, kuten Heprealaiskirjeen katkelmasta kuulimme: ”Jumala vannoi lupauksensa takeeksi vielä valan. Hän tahtoi tällä erityisellä tavalla osoittaa niille, joita lupaus koskee, että hänen päätöksensä ei muutu.” Vuoden päästä tästä ilmoituksesta ja valasta Saaralla oli jo poikalapsi, Iisak, josta tuli myös suuri kantaisä Israelin kansalle ja edelleen myös Jeesukselle. Matteuksen evankeliumin alussa olevassa Jeesuksen sukuluettelossa mainitaan Jeesuksen olleen sekä Daavidin että myös Abrahamin poika. Sukuluettelo alkaa Abrahamista, jatkuu Iisakilla ja etenee Daavidiin ja edelleen Jeesukseen. Sukuluettelon lopuksi todetaan vielä:

Sukupolvia on siis Abrahamista Daavidiin kaikkiaan neljätoista, Daavidista pakkosiirron aikaan samoin neljätoista, ja siitä taas neljätoista Kristukseen.

Päivän Vanhan testamentin teksti kertoo, että Jumala piti huolta Saarasta ja antoi hänen synnyttää pojan vielä vanhana. Samaan tapaan Jumala piti huolta Jeesuksen äidistä Mariasta. Jumala lähetti enkelin ilmestymään Joosefille ja sitä kautta suojeli Mariaa jopa kuolemantuomiolta, joka saattoi odottaa avionrikkojaa. Juutalaisen lain näkökulmasta Mariaa saatettiin pitää avionrikkojana, vaikka Maria ja Joosef olivat vasta kihloissa. Kihlauksella oli vahva asema ja se merkitsi enemmän kuin varsinainen avioliitto. Kihlauksessa tapahtui siis suurempi aseman muutos kuin sitä seuranneessa avioliitossa. Nykyäänhän painotus vaikuttaa olevan vähän toisenlainen. Evankeliumissa Joosefin kerrotaan olevan lakia kunnioittava mies, mutta silti hänestä löytyi ymmärrystä ja sääliä Mariaa kohtaan, joten hän ei halunnut häpäistä Mariaa julkisesti. Kun enkeli vielä ilmestyi hänelle, hän päätti noudattaa Jumalan tahtoa ja otti Marian vaimokseen, niin kuin oli jo alun perin sovittu.

Jumala oli valinnut Abrahamin ja Saaran sekä Marian ja Joosefin tärkeään rooliin pelastussuunnitelmassaan, suunnitelmassaan korjata syntiinlankeemuksessa rikkoutuneet välit ihmisten ja Jumalan välillä. Jumala valitsi näihin tehtäviin tavallisia ihmisiä ja varusti heidät tarpeellisella tavalla. Jumala oli heidän tukenaan ja turvanaan kaikessa. Samaan tapaan Jumala kulkee myös meidän rinnallamme, vaikka meillä ei olisikaan yhtä keskeistä ja näyttävää roolia pelastushistoriassa. Jumala haluaa pelastaa jokaisen luomansa ihmisen ja tahtoo, että he olisivat kerran hänen luonaan taivaassa. Siksi Jumala lähetti ainoan poikansa maailmaan, jottei yksikään, joka häneen uskoon, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.