Saarna tuhkakeskiviikkona 1.3.2017 Tervolan seurakuntakeskuksen kirkossa

Evankeliumi:

Matt. 6: 16–21

Jeesus sanoo:
    ”Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät. He muuttavat muotonsa surkeaksi, jotta kaikki varmasti huomaisivat heidän paastoavan. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi. Silloin sinun paastoasi eivät näe ihmiset, vaan Isäsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.
    Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.”

Saarna:

Pääsiäisen juhlaa edeltävä paastonaika on taas kerran alkamassa. Muistan joskus kauan sitten oppineeni, että paasto olisi epäluterilaista ja koskisi täällä Suomessa vain ortodoksisen kirkon jäseniä. Kyllähän siinä on osa totta, mutta kyllä se paasto koskee myös meitä luterilaisia. Me luterilaisetkin saamme paastota. Oikeastaan jonkinlainen paasto voisi tehdä hyvää meillekin.

Kun lähdin aikoinaan Joensuuhun opiskelemaan teologiaa, yllätyin muistaakseni jo ensimmäisenä vuotena siitä, kun toiset opiskelijat puhuivat paastoamisestaan. Ihmettelin, kun opiskelijat kyselivät toisiltaan, miten he paastoavat. Minä vastasin aina, että en mitenkään, mutta joskus lupasin harkita paastoon osallistumista seuraavana vuonna, jos sitten vaikka jaksaisin miettiä asiaa enemmän. Sama yllättyminen ja kysely jatkuivat muinakin keväinä, kun paaston aika oli alkamaisillaan tai jo meneillään. Vuosi toisensa jälkeen ihmettelyni väheni, mutta aina nousi mieleen se, että paasto olisi jotenkin epäluterilaista. En muista, mistä olin saanut sellaista päähäni, mutta se ajatus eli vahvana ja elää jossain määrin ehkä edelleenkin. Todellisuudessa paasto ei ole lainkaan kiellettyä meiltä luterilaisilta, mutta se ei vaan kuulu niin vahvasti meidän perinteeseemme.

Paastolla tarkoitetaan luopumista jostain. Tavallisimmin paastossa luovutaan syömisestä tai jostain tietystä osasta ruokaa. Tavallinen esimerkki voisi olla luopuminen lihansyönnistä tai syöntikertojen vähentäminen. Paastota voi kuitenkin muillakin tavoilla. Jotkut luopuvat jostain paheestaan tai muusta aikaa vievästä toiminnasta saadakseen lisää aikaa johonkin toiseen, johonkin tärkeämpään.

Meidänkin luterilaisessa kirkossamme on viime vuosina alettu puhua paastosta yhä enemmän, mutta se paasto ei ole tiukkoja ruokasäännöksiä, vaan jotain toisenlaista ja uudenlaista. Tiukkojen kieltojen sijaan ihmisiä on haastettu pohtimaan omaa elämäänsä ja sen vaikutuksia itseen, toisiin ja ympäristöön. Erityisen suosituksi on tullut ekopaasto, joka haastaa elämään ekologisemmin. Kirkon tiedotuskeskuksen ylläpitämillä Ekopaasto.fi -internetsivuilla kannustetaan paastonaikana elämään ilmastoystävällisemmin mm. suosimalla suomalaista ruokaa, vähentämällä lihansyöntiä, välttämällä yksityisautoilua kauppareissuilla ja muutenkin, minimoimalla syntyvien jätteiden määrä jne. Ekopaasto muistuttaa ja kannustaa pitämään parempaa huolta Jumalan luomasta maailmasta.

Tämän päivän evankeliumissa Jeesus sanoo opetuslapsilleen:

Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät. He muuttavat muotonsa surkeaksi, jotta kaikki varmasti huomaisivat heidän paastoavan. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi. Silloin sinun paastoasi eivät näe ihmiset, vaan Isäsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.

Tästä pääsemmekin miettimään paaston tarkoitusta. Paaston olisi hyvä olla vapaaehtoista, jotta sillä oikeasti saavutetaan sen päämäärät. Ajatuksena ei ole kiduttaa itseään tai tuottaa itselle ja toisille kärsimystä. Jotkut paastoavat terveyssyistä, mutta kristillisen paaston tarkoitus on ennen kaikkea kristillinen. Kristillisen paaston tarkoituksena on lähentyä Jumalan kanssa ja viettää aikaa Jumalan kanssa ja hänen hoidettavanaan. Yksi hyvä tapa paastota on järjestää lisää aikaa rukoukselle ja Raamatun lukemiselle. Samalla voi vähentää johonkin muuhun vähemmän tärkeään käytettävää aikaa. Lienee monille helpommin sanottu kuin tehty. Aika yleistä tuntuu olevan ns. somepaasto eli sosiaalisen median, kuten Facebookin ja Instagramin käytön väliaikainen lopettaminen tai vähentäminen esimerkiksi yhteen kertaan päivässä. Yleistä tuntuu olevan myös ns. herkkulakko, jossa lopetetaan paaston ajaksi pullan, karkin, jäätelön yms. sellaisen syöminen joko kokonaan tai joiltain osin. Yhtenä vastaan tulleena paastovaihtoehtona tulee mieleen myös erilaisiin haasteisiin osallistuminen. Voi olla Raamatun lukuhaaste, jossa esimerkiksi luetaan päivittäin tai viikoittain Raamatusta ennalta sovitut kohdat. Paaston ajalle voi sopia myös jonkinlainen diakonia- tai evankelioimishaaste, jossa suoritetaan ennalta sovittuja palvelutehtäviä tai kerrotaan Jumalasta ja Jeesuksesta toisille ihmisille jonkin suunnitelman mukaisesti.

Paasto mielletään useimmiten ruokaan ja juomaan liittyväksi, mutta on hyvä muistaa, että nykyaikana on kehitetty muitakin tapoja paastota. Meillä luterilaisilla paasto on myös aina vapaaehtoista ja sen noudattaminen tulisi nousta ihmisestä itsestään, ilman toisten painostusta. Toki on hyvä saada paastoamiseen tai paastoamattomuuteen niin kuin kaikkeen muuhunkin tässä elämässä myös tukea ja kannustusta toisilta ihmisiltä. Se on yksi meidän tehtävämme täällä.

Paasto ei ole myöskään tapa näyttää toisille ihmisille omaa hurskautta, erinomaisuutta tai huonoutta. Kuten Jeesus sanoo päivän evankeliumissa, paasto on ihmisen ja Jumalan välinen asia. Jos paaston tarkoituksena on hoitaa ihmisen omaa suhdetta Jumalaan, niin silloin paasto on ihmisen ja Jumalan välinen. Jumalalle meidän kenenkään ei tarvitse esittää olevamme parempia kuin olemmekaan, sillä Jumala tuntee meidät läpikotaisin.