Saarna 29.1.2017 Tervolan seurakuntakeskuksen kirkossa

Evankeliumi:

Matt. 14: 22–33

Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä vastarannalle edeltäkäsin, sillä aikaa kun hän lähettäisi väen pois. Kun ihmiset olivat lähteneet, hän nousi vuorelle rukoillakseen yksinäisyydessä. Illan tultua hän oli siellä yksin. Vene oli jo hyvän matkan päässä rannasta ja ponnisteli aallokossa vastatuuleen.
Neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin. Kun he näkivät hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.” Silloin Pietari sanoi hänelle: ”Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.” ”Tule!” sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo. Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. ”Herra, pelasta minut!” hän huusi. Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: ”Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?”
Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi. Ja kaikki, jotka veneessä olivat, polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat: ”Sinä olet todella Jumalan Poika.”

Saarna:

Jeesuksen opetuslasten vene oli joutunut myrskyyn. Opetuslapset olivat veneessä keskenään, ilman Jeesusta. Jeesus oli jäänyt rannalle lähettämään suuren väkijoukon takaisin koteihinsa. Tämän päivän evankeliumin kertomia tapahtumia on edeltänyt ruokkimisihme, jossa Jeesus ruokki kaikkiaan 5000 miestä sekä suuren joukon naisia ja lapsia vain viidellä leivällä ja kahdella kalalla.

Ruokkimisihmeen jälkeen Jeesus oli käskenyt opetuslasten mennä edeltä järven vastarannalle sillä aikaa, kun hän itse lähettäisi väkijoukot pois luotaan. Kun ihmiset olivat lähteneet koteihinsa ja opetuslapset veneineen vastarantaa kohti, Jeesus vetäytyi yksinäisyyteen rukoilemaan. Hän teki varsin usein niin. Hänkin tarvitsi yksinäisyyttä ja rauhaa, aikaa rukoukselle, keskustelulle Isä Jumalan kanssa. Emme tiedä, mitä ja miten Jeesus rukoili, mutta varmasti hänellä oli (ja on edelleenkin) luonteva yhteys isäänsä, joka oli lähettänyt hänet maailmaan.

Samaan aikaan, kun Jeesus rukoili, opetuslasten vene kulki vaivalloisesti vastatuulessa ja myrskyssä. Jos olet joskus itse ollut veneessä, laivassa tai rannalla, kun kunnolla myrskyää, tiedät ehkä, miltä silloin tuntuu. Aika moni varmaan pelkää. Niin taisivat opetuslapsetkin pelätä. Lisäksi vastatuuleen soutaminen on hyvin raskasta. Siihen pelon ja raatamisen keskelle Jeesus ilmaantui. Opetuslapset tietysti pelästyivät ja luulivat häntä aaveeksi, sillä he olivat jo valmiiksi peloissaan ja luultavasti vielä väsyneitä, koska oli yö ja pimeää. Vaikka Jeesus oli tehnyt heidän nähtensä monia ihmeitä, ei heille varmaan tullut mieleenkään, että Jeesus saattaisi kävellä myrskyssä veden päällä. Niin kuitenkin tapahtui, että Jeesus käveli veden päällä. Hän rauhoitteli pelokkaita opetuslapsia hyvin raamatullisella ja jumalallisella tervehdyksellä: ”Älkää pelätkö!” Silloin opetuslapset tunnistivat hänet ja helpotus valtasi heidät. Pietari innostui Jeesuksen tulosta niin paljon, että halusi mennä häntä vastaan ja kävellä itsekin veden päällä. Alkuun se onnistuikin, mutta sitten Pietari alkoi upota. Hän huusi hädissään ja pyysi Jeesusta auttamaan. Jeesus auttoi ja he pääsivät veneeseen. Myrsky tyyntyi.

Kuva aaltoihin uppoavasta Pietarista ja Jeesuksesta häntä nostamassa kuvaa aika hyvin meitä ihmisiä. Jatkuvasti me vajoamme elämän myrskyissä aaltoihin. Elämän huolet, murheet ja vastoinkäymiset ovat usein vähällä hukuttaa meidät. Upotessaan Pietari huusi Jeesusta apuun. Ketä me huudammekaan apuun, kun me uppoamme? Jotkut huutavat Jeesusta, toiset taas muita ihmisiä ja kolmannet huutavat jopa sielunvihollista apuun. Olen joskus kysynyt ongelmien edessä kiroilevalta ihmiseltä, miksi hän pyytää sielunvihollista auttamaan. Voisiko sellaisessa tilanteessa huutaa avuksi Jeesusta? Voimme miettiä sitä, uskommeko siihen, että Jeesus todella haluaa ja voi auttaa meitä hädässä. Se apu tulee usein toisten ihmisten välityksellä, joten kyllä niitä toisiakin ihmisiä voi pyytää apuun.

Kun Jeesus ja Pietari olivat päässeet veneeseen, opetuslapset kumartuivat Jeesuksen eteen ja tunnustivat hänet Jumalan pojaksi. Kristittyinä ja Jeesuksen opetuslapsina voisimme mekin välillä kumartua Jeesuksen edessä ja tunnustaa hänelle, että hän on Jumalan poika. No, se tunnustaminen tulee tehtyä ainakin vähän ajan päästä, kun yhteen ääneen tunnustamme yhteisen kristillisen uskomme. Siinähän me lausumme mm. että uskomme ”Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan…”

Jeesus haluaa ja voi auttaa meitä, jos me vain suostumme ottamaan hänen apunsa vastaan. Apu ei kuitenkaan tule aina heti tai näyttävästi tai toivomallamme tavalla. Olemme vajavaisia ja syntisiä ihmisiä emmekä siksi voi tavallisesti ymmärtää Jumalan tarkoituksia ja keinoja. Jumala on kaikkivaltias, kaikkitietävä, kaikkinäkevä ja kaukaa viisas. Hän tietää, mikä on meille parhaaksi. Emme kuitenkaan ole Jumalan liikuttamia nukkeja, vaan meillä on myös oma tahto ja omat mahdollisuudet vaikuttaa asioihin ja pahimmillaan jopa estää Jumalaa auttamasta meitä.

Jumala lähetti poikansa Jeesuksen maailmaan meidän ihmisten tähden. Jumala on rakastanut ja rakastaa yhä luomaansa maailmaa ja luomiaan ihmisiä niin paljon, että haluaa pelastaa meidät, auttaa meitä, vapauttaa meidät synnin orjuudesta ja koota meidät luokseen taivaan kotiin, kun sen aika kerran tulee.