torsdag 2 mars 2017

Saarna 8.1.2017 Tervolan seurakuntakeskuksen kirkossa


Evankeliumi:

Joh. 1: 29–34
Seuraavana päivänä Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Hän on se, josta sanoin: ’Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.’ Minäkään en tuntenut häntä, mutta juuri sitä varten olen tullut kastamaan vedellä, että Israel saisi tietää, kuka hän on.”
Johannes todisti: ”Minä olen nähnyt, kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen. Minäkään en häntä tuntenut. Mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: ’Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.’ Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika.”

Saarna:

Apostolien teoista kuulimme kertomuksen etiopialaisen hoviherran kasteesta. Tämä hoviherra oli käynyt Jerusalemissa pyhiinvaellusmatkalla ja oli kotimatkalla kohti etelää. Pyhä Henki käski Filipposta hakeutumaan hoviherran vaunujen lähettyville. Filippos noudatti käskyä ja alkoi juosta hoviherran vaunujen vierellä. Hän kuuli, kuinka hoviherra luki profeetta Jesajan kirjaa. Filippos aloitti keskustelun hoviherran kanssa ja pääsi vaunujen kyytiin opettamaan ja julistamaan. Filippos selitti hoviherralle, että profeetta kertoo Jeesuksesta, joka kantoi ihmisten synnit ristinpuulla ja kuoli heidän puolestaan kuin lammas.

Hoviherra tuli ns. uskoon. Hänessä tapahtui nopea kääntymys, kun hän ymmärsi, mistä Jesaja kirjoitti. Ehkä hoviherra oli jo pitkään etsinyt Jumalaa. Ehkä hän oli juutalainen tai saanut juutalaisia vaikutteita. Etiopiahan kuului tuolloin juutalaisen vaikutuspiirin reuna-alueisiin. Ehkä hoviherra oli lähtenyt pyhiinvaellusmatkalle Jerusalemiin etsimään oikeaa Jumalaa ja aitoa suhdetta Jumalaan. Hän ei kuitenkaan ollut löytänyt Jumalaa sieltä, mutta kotimatkalla hän kohtasi armollisen Jumalan. Hän oli saanut jostain käsiinsä profeetta Jesajan kirjan, jota hän sitten luki vaunuissaan ääneen, mutta ei ymmärtänyt, mistä se kertoi. Onneksi Filippos kuitenkin selitti hänelle, mistä on kyse.

Hoviherra oli etiopialainen. Muistan joskus kuulleeni, että tämä Filippoksen kastama hoviherra olisi ollut Etiopian ensimmäinen kristitty. Se lienee hyvin mahdollista tai jopa todennäköistä. Mahdollisesti tämän tapauksen seurauksena kristillinen usko alkoi levitä Etiopiassa. Kristinuskosta tuli Etiopian valtionuskonto jo 300-luvulla toisena maana maailmassa. Valtionuskonnon aika päättyi vuonna 1974. Nykyään 2/3 etiopialaisista on kristittyjä, joista enemmistö on koptikristittyjä. Etiopiassa kristinusko oli aluksi vallanpitäjien uskonto, mutta myöhemmin se on levinnyt laajasti kaiken kansan keskuuteen.

Etiopia on hyvin väkirikas maa. Siellä on lähes sata miljoonaa asukasta. Vaikka lähes puolet maan väestöstä on koptikristittyjä, on siellä myös paljon luterilaisia. Siitä huolimatta, että luterilaisuus on Etiopiassa vähemmistökirkko, on Etiopian evankelinen Mekane Yesus -kirkko kuitenkin väkimäärältään suurin Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkko yli 7 miljoonalla jäsenellään.

Päivän evankeliumissa Johannes Kastaja osoitti Jeesusta ja sanoi hänen olevan Jumalan karitsa. Apostolien teoissa puolestaan Filippos osoitti Jeesuksen olevan Jumalan karitsa ja sai hoviherran katseen kiinnittymään Jeesuksen Kristukseen niin paljon, että hän halusi tulla kastetuksi. Hyvin harvoin kukaan tulee uskoon yksikseen, ilman toisia kristittyjä. Kuten tässä hoviherran tapauksessa, myös muutenkin tarvitaan useimmiten jotakuta, joka selittää sanaa ja osoittaa Kristusta. Lapsen kohdalla uskoontulo tapahtuu useimmiten vanhempien, kummien, isovanhempien ja muiden läheisten myötävaikutuksesta. Nuorten ja aikuisten kohdalla taas tarvitaan useimmiten joku, joka selittää ja opettaa Jumalan sanaa sekä opettaa vaikka ihan kädestä pitäen, mitä tarkoittaa olla kristitty. Juuri tätä työtä tekevät lähetystyöntekijät, mutta ihan hyvin jokainen meistäkin voi osoittaa Kristusta lähimmäisilleen.

Kastaminen ja lähetystyö kuuluvat tiiviisti yhteen. Ne molemmat perustuvat samaan Jeesuksen antamaan käskyyn, jota kutsutaankin kaste- ja lähetyskäskyksi:

”Minulle on annettu kaikki valta
taivaassa ja maan päällä.
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat
minun opetuslapsikseni:
kastakaa heitä
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea,
mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.
Ja katso, minä olen teidän kanssanne
kaikki päivät maailman loppuun asti.”
(Matt. 28: 18–20)

Johannes Kastaja valmisti tietä Jeesukselle. Samalla tavoin sekä kasteessa että lähetystyössä ja evankelioinnissa muutenkin valmistetaan tietä Jeesukselle, jotta hän voisi päästä ihmisten sydämiin ja muodostaa heihin henkilökohtaisen suhteen sekä ottaa heidän synnit kannettavakseen. Jumala on luonut ihmiset elämään yhteydessään, mutta se yhteys rikkoutui syntiinlankeemuksessa. Siksi Jumala lähetti ainoan poikansa maailmaan pelastamaan mahdollisimman monet Jumalan luomat ihmiset. Se poika, Jeesus asetti kasteen ja käski viedä evankeliumia kaikkeen maailmaan. Tätä Jeesuksen antamaa tehtävää toteutamme, kun toimitamme kasteita ja kerromme Jeesuksesta toisille ihmisille.

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar