Saarna 15.1.2017 Tervolan seurakuntakeskuksen kirkossa

Evankeliumi:

Joh. 4: 5-26

Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti.
Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: ”Anna minun juoda astiastasi.” Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. Samarialaisnainen sanoi: ”Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?” Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa.
Jeesus sanoi naiselle: ”Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, eihän sinulla edes ole astiaa, ja kaivo on syvä. Mistä sinä lähdevettä ottaisit? Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon? Hän joi itse tämän kaivon vettä, ja sitä joivat hänen poikansa ja hänen karjansakin.” Jeesus vastasi hänelle: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa.”
Jeesus sanoi hänelle: ”Mene hakemaan miehesikin tänne.” ”Ei minulla ole miestä”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.” Nainen sanoi: ”Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa.” Jeesus vastasi: ”Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta. Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.”
Nainen sanoi: ”Minä tiedän kyllä, että Messias tulee.” – Messias tarkoittaa Kristusta. – ”Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.” Jeesus sanoi: ”Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.”

Saarna:

Jostain vuosien takaa muistan tilanteen eräästä toisesta seurakunnasta. Seurakunnan uusi nimikkolähettipariskunta oli vierailulla ja jumalanpalveluksen jälkeen pidettiin kirkkokahvit sekä jonkinlainen lähetystilaisuus seurakuntatalolla. Siellä eräs nainen tivasi läheteiltä, miten Afrikan kaivojen rakennusprojekti tai jokin sellainen edistyy. Hän kauhisteli sitä, että naiset ja lapset joutuvat kantamaan vettä pitkiä matkoja. Hän kertoi lahjoittaneensa jonkin järjestön kautta rahaa uusien kaivojen rakentamiseen lähemmäs asuntoja. Hän vaati läheteiltä raporttia rahojensa käytöstä. Lähetystyöntekijät yrittivät parhaansa mukaan selittää, että he eivät tiedä kyseisestä projektista, koska eivät työskentele siinä. He arvelivat, että kyse on jonkin toisen tahon projektista ja mahdollisesti jopa jossain toisessa maassa. Afrikka on iso maanosa, josta löytyy monia maita sekä monenlaisia ihmisiä ja tarpeita. Ei yksi lähetystyöntekijä voi tuntea koko Afrikkaa. En muista, tyytyikö kysyjä lopulta saamaansa vastaukseen tai ymmärsikö hän edes, että hänen rahansa eivät ole menneet silloin paikalla olleiden lähettien työhön, vaan tärkeään työhön toisessa paikassa Afrikassa.

Vesi on tärkeää ja arkipäiväistä meille ihmisille. Täällä Suomessa olemme tottuneet siihen, että puhdasta vettä on riittävästi saatavilla vesihanasta. Ainakin minä olen riippuvainen vedestä. Sen olen huomannut viime aikoina pari kertaa ihan konkreettisesti, kun vedentulo asuntooni on loppunut yllättäen ja ilman ennakkoilmoitusta. Siinä saakin sitten ihmetellä ja odotella. Molemmilla kerroilla katkos on lopulta ollut aika lyhyt, noin kaksi tuntia kerrallaan.

Myös kehitysmaissa vedellä on suuri merkitys. Ehkä voisi ajatella, että sillä on siellä vielä suurempi merkitys, sillä monissa paikoissa sen hankkimiseen ja kantamiseen käytetään suurempi osa päivästä kuin täällä vauraammassa pohjolassa. Monien maallisten ja hengellisten organisaatioiden kehitysyhteistyössä kaivojen rakentaminen ja veden puhtauden parantaminen ovat olleet keskeisiä projekteja. Voisi jopa sanoa, että kaivojen rakentaminen on klassinen esimerkki auttamistyöstä, jota myös kristilliset järjestöt (esim. Kirkon ulkomaanapu) tekevät köyhissä maissa muun diakonian ja lähetystyön ohella. Ehkä juuri tästä oli noussut se suuri huoli, joka saarnan alussa mainitsemallani naisella oli taannoin. Hän oli niin paljon säälinyt vettä kantavia naisia, että oli päättänyt lahjoittaa rahaa kaivojen rakentamiseen.

Veden ohella jano on varmasti myös tuttu ilmiö meille. Kuinka hyvältä ihan tavallinen vesi maistuukaan silloin, kun on ihan kunnolla jano? Kuuma päivä ja jonkinlainen liikuntasuoritus varsinkin vaativat juomaan paljon vettä tai jotain muuta.

Päivän evankeliumissa Jeesuksen kerrotaan menevän kaivolle keskellä päivää. Hänellä on jano. Siellä hän tapaa samarialaisen naisen, jonka kanssa hän aloittaa keskustelun. Siinä keskustelussa hän murtaa monta muuria. Kuten evankeliumissa selitetään, samarialaiset ja juutalaiset eivät olleet tekemisissä toistensa kanssa. Samarialaisia pidettiin alempiarvoisena väestöryhmänä. Toisekseen ei ollut kovin soveliasta, että toisilleen tuntemattomat mies ja nainen alkoivat keskustella keskenään. Erikoista on myös se, että nainen tulee kaivolle päivän kuumimpaan aikaan, keskellä päivää. Silloin ei ole paljoa ihmisiä liikkeellä.

Naisen ja Jeesuksen keskustelu käsittelee aluksi ihan tavallista juomaveden ottamista kyseisestä Jaakobin kaivosta. Puhe siirtyy kuitenkin pian toisenlaiseen veteen, jota Jeesus kertoo voivansa antaa. Hän kutsuu sitä eläväksi vedeksi, jota juotuaan ihmiselle ei tule jano. Lopulta keskustelu johtaa siihen, että nainen on kokenut elämässään kovia. Hänellä on ollut viisi miestä. Emme tiedä, onko hän jäänyt leskeksi, eronnut, jätetty, petetty vai jotain muuta. Se ei kuitenkaan ole oleellista. Oleellista on se tapa, jolla Jeesus kohtelee tätä naista. Jeesus asettuu hänen rinnalleen, siitäkin huolimatta, että nainen on samarialainen ja Jeesus juutalainen. Jeesus ymmärtää tätä naista ja keskustelee hänen kanssaan.

Janoa on monenlaista. On sitä tavallista janoa, joka sammuu tavallisella vedellä. Sitten on myös sellaista toisenlaista janoa, jota voisi kutsua hengelliseksi janoksi. Onko sinulla tänään hengellinen jano ja mikä siihen auttaa? Oletko ehkä sen takia tullut kirkkoon? Voimme uskoa, että siihen auttaa se Jeesuksen mainitsema elävä vesi. Sitä Jeesus tarjosi myös samarialaiselle naiselle kaivolla. Sitä hän haluaa tänään tarjota myös meille. Hän tarjoaa sitä meille sanassaan ja ehtoollisen sakramentissa.

Sanotaan, että vesi on parasta janojuomaa. Siitä voisi johtaa ajatuksen, että Jeesuksen tarjoama elävä vesi on parasta apua hengelliseen janoon. Niin kuin tavalliseen janoon on tarjolla monenlaisia erikoisjuomia, on myös hengelliseen janoon tarjolla monenlaisia yrityksiä ja erikoisuuksia sammuttaa jano. Tänäkin päivänä monilla ihmisillä on hengellinen jano ja he etsivät janolleen sammutusta erilaisista suunnista ja erikoisuuksista. Ehkä Jeesuksen tarjoama elävä vesi näyttää liian yksinkertaiselta ja jää siksi monilta huomaamatta. Hengelliseen janoon on melko yksinkertainen apuneuvo. Se on Jeesus ja hänen tarjoamansa elävä vesi. Tänäänkin Jeesus kutsuu meitä luokseen. Hän haluaa ravita meitä elävällä vedellä ja sanallaan sekä ehtoollisen lahjalla.