Matt.
19: 27–30
Pietari
sanoi Jeesukselle: ”Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me
siitä saamme?”Jeesus sanoi heille:
”Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa. Ja jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.”
Saarna:
Tiedän
olevani jonkinlainen hamsteri. Huomaan keräileväni kaikenlaista tarpeellista ja
tarpeetonta. Joskus ennen haaveilin hankkivani jonkin vanhan navetan tai muun
sellaisen ja kerääväni sen täyteen kaikenlaisia tavaroita (koneita,
autonromuja, lehtiä, esitteitä, papereita jne.), joita ehkä saattaisin tarvita
tai josta voisi ehkä muodostaa jonkinlaisen museon.
Edelleenkin
tuo museon kokoamisajatus saattaa nousta mieleen, mutta varsinaisesti
hamstraamistaipumus ja -halu ovat vähentyneet. Ainakin minusta tuntuu siltä,
että nykyään on paljon helpompi luopua tarpeettomasta tavarasta kuin joskus
ennen. Ainakin kerääminen on osaltaan siirtynyt vähemmän tilaa vievään eli
esimerkiksi valokuviin, jotka ovat digitaalisessa muodossa eivätkä siten vie
juurikaan tilaa.
Päivän
evankeliumissa Pietari sanoo Jeesukselle, että hän ja muut opetuslapset ovat
luopuneet kaikesta entisestä ja lähteneet seuraamaan Jeesusta. Hän kysyy
Jeesukselta, mitä he saavat sen sijaan. Jeesus vastaa Pietarille ja muille,
että he saavat istua kahdellatoista valtaistuimella uudessa maailmassa, Jumalan
valtakunnassa. Kaikille seuraajilleen, jotka ovat luopuneet taloistaan ja
sukulaisistaan, Jeesus lupaa, että he saavat satakertaisesti takaisin ja osakseen
iankaikkisen elämän.
Jeesus
haastaa meitä pohtimaan, mikä on oikeasti tärkeää meidän elämässämme. Ovatko
tavara ja omaisuus tärkeämpiä kuin iankaikkinen elämä? Onko arvostettu asema ja
hyväpalkkainen työ tärkeämpää kuin Jumalan valtakuntaan pääseminen.
Vaatii
suurta rohkeutta ja uskoa luopua olemassa olevasta ja heittäytyä täysillä
johonkin toiseen, tässä tapauksessa Jeesuksen seuraajaksi. Jeesuksen aikana
hänen opetuslapsillaan ei ilmeisesti ollut suuria omaisuuksia tai suuria tuloja,
joista luopua. He luopuivat siis vähästään. Tämän päivän yltäkylläisyyden
keskellä moni joutuisi luopumaan hyvin paljosta, jos haluaisi luopua ihan
kaikesta. Toki tällaista suurta luopumista tapahtuu, mutta suurimmasta osasta ei
ole siihen eikä se liene edes tavoiteltavaa. Pienempi luopuminen lienee paljon
helpompaa. Tulee mieleen kertomus eräästä naisesta, joka eläkkeelle jäätyään
myi omistusasuntonsa, lahjoitti siitä saadut rahat lähetystyölle ja muutti
vuokralle paikallisen seurakunnan omistamaan asuntoon. Se oli hänelle sopiva
tapa luopua liiasta ja samalla edistää Jumalan valtakunnan leviämistä.
Jeesus
ei kuitenkaan kehota jokaista luopumaan kaikesta, vaan kehottaa pohtimaan, mikä
on oikeasti tärkeää ja säilyttämisen arvoista. Maallinen omaisuus on
katoavaista ja voi yhtäkkiä kadota vaikka tulipalossa. Oli aika pysäyttävää
saada tekstiviestillä tieto Keminmaan Tojo-Auton tulipalosta tässä muutama
päivä sitten. Olin hetkeä ennen tulipaloa mennyt linja-auton kyydissä siitä
ohi. Ei tullut mieleenkään, että näkisin sen rakennuksen viimeistä kertaa
sellaisena. Olin ajatellut joskus käydä siellä, mutta en ehtinyt. Internetistä
katsomani kuvat palopaikalta olivat aika kaaosmaisia ja ehkä jopa lohduttomia. Silti
uutisoinnista kuulsi jonkinlainen toivo tulevasta ja toiminnan jatkumisesta.
Kaikki
se omaisuus ja kaikki ne ihmiset, joita meidän elämässämme on, ovat Jumalan
lahjaa meille. Ilman Jumalaa meillä ei olisi mitään eikä ketään. Saamme kiittää
Jumalaa siitä, että hän on antanut meille kaiken sen maallisen hyvän ja kaikki
ne läheiset ihmiset, joita meillä on elämässämme.
Päivän
evankeliumista voi ehkä havaita myös ns. menestysteologiaa eli sitä, että
Jeesusta seuraamalla tulee myös maallisesti rikkaaksi. Jeesushan sanoo: ”Ja
jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai
sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii
iankaikkisen elämän.” Tässä Jeesus lupaa ihmisten saavan satakertaisesti
takaisin. Jeesus ei kuitenkaan lupaa meille sataa taloa, satoja sisaruksia,
satoja lapsia tai satakertaista peltopinta-alaa, vaan hän lupaa jotain
parempaa, joka tulee näiden talojen, peltojen ja ihmisten tilalle. Se
satakertainen takaisin saaminen voi toteutua jo tässä ajassa, mutta
täydellisesti se toteutuu vasta tulevassa ajassa, kun kaikki on taas hyvin. Jeesus
lupaa aineellisen ja katoavan tilalle aineetonta ja katoamatonta.
Apostoli
Paavali sanoo Filippiläiskirjeessä: ”jättäen mielestäni sen, mikä on
takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Juoksen kohti maalia
saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu
Kristuksen Jeesuksen omat.” Tähän on tiivistettynä hyvin paljon. Kristityn
elämän päämäärä on tulevassa ajassa, Jumalan luona taivaassa. Tätä maallista
taivallusta Paavali vertaa kilpajuoksuun. Maallisesta kilpajuoksusta se eroaa
kuitenkin sillä tavalla, että taivastiellä emme kilpaile toisiamme vastaan,
vaan itseämme vastaan. Vaikka joku kävelisi taivastiellä, hänellä on silti
mahdollisuus päästä perille ja saavuttaa voittajan palkinto, joka annetaan
kaikille, jotka ottavat vastaan Jumalan kutsun saapua taivaan suureen
ilojuhlaan.
Päivän
Raamatun kohdat haastavat meidät pohtimaan, mihin panemme toivomme tässä
elämässä. Turvaammeko maalliseen ja katoavaan vai turvaammeko Jumalaan. Meidän
ei tarvitse luopua omaisuudestamme, mutta se ei saisi nousta Jumalan
yläpuolelle. Maallinen omaisuutemme voi kadota hetkellä millä hyvänsä, mutta se
palkinto, joka meitä odottaa taivastiellä, on katoamaton ja ikuinen.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar