torsdag 2 mars 2017

Saarna 12.2.2017 Tervolan seurakuntakeskuksen kirkossa

Evankeliumi:

Matt. 19: 27–30
Pietari sanoi Jeesukselle: ”Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?”
Jeesus sanoi heille:
”Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa. Ja jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.”


Saarna:

Tiedän olevani jonkinlainen hamsteri. Huomaan keräileväni kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta. Joskus ennen haaveilin hankkivani jonkin vanhan navetan tai muun sellaisen ja kerääväni sen täyteen kaikenlaisia tavaroita (koneita, autonromuja, lehtiä, esitteitä, papereita jne.), joita ehkä saattaisin tarvita tai josta voisi ehkä muodostaa jonkinlaisen museon.

Edelleenkin tuo museon kokoamisajatus saattaa nousta mieleen, mutta varsinaisesti hamstraamistaipumus ja -halu ovat vähentyneet. Ainakin minusta tuntuu siltä, että nykyään on paljon helpompi luopua tarpeettomasta tavarasta kuin joskus ennen. Ainakin kerääminen on osaltaan siirtynyt vähemmän tilaa vievään eli esimerkiksi valokuviin, jotka ovat digitaalisessa muodossa eivätkä siten vie juurikaan tilaa.

Päivän evankeliumissa Pietari sanoo Jeesukselle, että hän ja muut opetuslapset ovat luopuneet kaikesta entisestä ja lähteneet seuraamaan Jeesusta. Hän kysyy Jeesukselta, mitä he saavat sen sijaan. Jeesus vastaa Pietarille ja muille, että he saavat istua kahdellatoista valtaistuimella uudessa maailmassa, Jumalan valtakunnassa. Kaikille seuraajilleen, jotka ovat luopuneet taloistaan ja sukulaisistaan, Jeesus lupaa, että he saavat satakertaisesti takaisin ja osakseen iankaikkisen elämän.

Jeesus haastaa meitä pohtimaan, mikä on oikeasti tärkeää meidän elämässämme. Ovatko tavara ja omaisuus tärkeämpiä kuin iankaikkinen elämä? Onko arvostettu asema ja hyväpalkkainen työ tärkeämpää kuin Jumalan valtakuntaan pääseminen.

Vaatii suurta rohkeutta ja uskoa luopua olemassa olevasta ja heittäytyä täysillä johonkin toiseen, tässä tapauksessa Jeesuksen seuraajaksi. Jeesuksen aikana hänen opetuslapsillaan ei ilmeisesti ollut suuria omaisuuksia tai suuria tuloja, joista luopua. He luopuivat siis vähästään. Tämän päivän yltäkylläisyyden keskellä moni joutuisi luopumaan hyvin paljosta, jos haluaisi luopua ihan kaikesta. Toki tällaista suurta luopumista tapahtuu, mutta suurimmasta osasta ei ole siihen eikä se liene edes tavoiteltavaa. Pienempi luopuminen lienee paljon helpompaa. Tulee mieleen kertomus eräästä naisesta, joka eläkkeelle jäätyään myi omistusasuntonsa, lahjoitti siitä saadut rahat lähetystyölle ja muutti vuokralle paikallisen seurakunnan omistamaan asuntoon. Se oli hänelle sopiva tapa luopua liiasta ja samalla edistää Jumalan valtakunnan leviämistä.

Jeesus ei kuitenkaan kehota jokaista luopumaan kaikesta, vaan kehottaa pohtimaan, mikä on oikeasti tärkeää ja säilyttämisen arvoista. Maallinen omaisuus on katoavaista ja voi yhtäkkiä kadota vaikka tulipalossa. Oli aika pysäyttävää saada tekstiviestillä tieto Keminmaan Tojo-Auton tulipalosta tässä muutama päivä sitten. Olin hetkeä ennen tulipaloa mennyt linja-auton kyydissä siitä ohi. Ei tullut mieleenkään, että näkisin sen rakennuksen viimeistä kertaa sellaisena. Olin ajatellut joskus käydä siellä, mutta en ehtinyt. Internetistä katsomani kuvat palopaikalta olivat aika kaaosmaisia ja ehkä jopa lohduttomia. Silti uutisoinnista kuulsi jonkinlainen toivo tulevasta ja toiminnan jatkumisesta.

Kaikki se omaisuus ja kaikki ne ihmiset, joita meidän elämässämme on, ovat Jumalan lahjaa meille. Ilman Jumalaa meillä ei olisi mitään eikä ketään. Saamme kiittää Jumalaa siitä, että hän on antanut meille kaiken sen maallisen hyvän ja kaikki ne läheiset ihmiset, joita meillä on elämässämme.

Päivän evankeliumista voi ehkä havaita myös ns. menestysteologiaa eli sitä, että Jeesusta seuraamalla tulee myös maallisesti rikkaaksi. Jeesushan sanoo: ”Ja jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän.” Tässä Jeesus lupaa ihmisten saavan satakertaisesti takaisin. Jeesus ei kuitenkaan lupaa meille sataa taloa, satoja sisaruksia, satoja lapsia tai satakertaista peltopinta-alaa, vaan hän lupaa jotain parempaa, joka tulee näiden talojen, peltojen ja ihmisten tilalle. Se satakertainen takaisin saaminen voi toteutua jo tässä ajassa, mutta täydellisesti se toteutuu vasta tulevassa ajassa, kun kaikki on taas hyvin. Jeesus lupaa aineellisen ja katoavan tilalle aineetonta ja katoamatonta.

Apostoli Paavali sanoo Filippiläiskirjeessä: ”jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat.” Tähän on tiivistettynä hyvin paljon. Kristityn elämän päämäärä on tulevassa ajassa, Jumalan luona taivaassa. Tätä maallista taivallusta Paavali vertaa kilpajuoksuun. Maallisesta kilpajuoksusta se eroaa kuitenkin sillä tavalla, että taivastiellä emme kilpaile toisiamme vastaan, vaan itseämme vastaan. Vaikka joku kävelisi taivastiellä, hänellä on silti mahdollisuus päästä perille ja saavuttaa voittajan palkinto, joka annetaan kaikille, jotka ottavat vastaan Jumalan kutsun saapua taivaan suureen ilojuhlaan.

Päivän Raamatun kohdat haastavat meidät pohtimaan, mihin panemme toivomme tässä elämässä. Turvaammeko maalliseen ja katoavaan vai turvaammeko Jumalaan. Meidän ei tarvitse luopua omaisuudestamme, mutta se ei saisi nousta Jumalan yläpuolelle. Maallinen omaisuutemme voi kadota hetkellä millä hyvänsä, mutta se palkinto, joka meitä odottaa taivastiellä, on katoamaton ja ikuinen.

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar