Predikan i Klosters kyrka och i S:t Pauli kyrka den 20 juli 2014

EVANGELIUM:

Markusevangeliet 3:7-19

Jesus drog sig undan mot sjön tillsammans med sina lärjungar. En massa människor från Galileen följde med, men också från Judeen, Jerusalem och Idumeen och från andra sidan Jordan och från trakten kring Tyros och Sidon kom människor i massor till honom när de hörde talas om allt han gjorde. Han sade åt sina lärjungar att ha en båt till reds, så att han slapp bli trängd av folkmassan. Han hade botat många, och nu kom alla som led av någon plåga och trängde sig på honom för att få röra vid honom. Och när de orena andarna såg honom föll de ner för honom och ropade: ”Du är Guds son.” Men han förbjöd dem strängt att avslöja vem han var.

Sedan gick han upp på berget och kallade till sig några som han hade utvalt, och de kom till honom. Han utsåg tolv som skulle följa honom och som han skulle skicka ut att predika och ha makt att driva ut demonerna. Och de tolv han utsåg var: Simon, som han gav namnet Petrus, Sebedaios son Jakob och Jakobs bror Johannes, vilka han gav namnet Boanerges, det vill säga Åskans söner, vidare Andreas, Filippos, Bartolomaios, Matteus, Tomas, Alfaios son Jakob, Taddaios, Simon Kananaios och Judas Iskariot, han som förrådde honom.

PREDIKAN:

Idag firar vi apostladagen. Ordet ”apostel” kommer från gammal grekiska. Ett grekiskt verb ”apostelloo” betyder ”skicka ut”. Man kan säga att substantivet ”en apostel” betyder ungefär ”ett sändebud”. I dagens evangelium skickade Jesus ut de 12 lärjungarna att predika och ha makt att driva ut demoner. Jesus valde sina närmaste lärjungarna att vara sina sändebud. Även om Jesus var Guds son och hade gudomliga makter hann han inte göra allt sig själv. Han behövde medarbetare och assistenter. Därför utvalde han 12 apostlar som symboliserar 12 stammar av Israels folk.

Jesus skickade ut sina 12 lärjungar men vad som hände innan han gjorde det.  Jesus och hans lärjungar hade varit med människor, talat med dem och till dem, botat sjuka och så vidare. Efter det här tunga arbetet bad Jesus sina lärjungar att följa honom till berget. Där hade de möjlighet att vila och avkoppla lite innan de fortsatte sitt arbete bland människor.

På det sättet tog Jesus hand om sina lärjungar. Det spelade någon roll för Jesus hur lärjungarna mådde. Jesus själv arbetade också hårt och hade nästan alltid människor nära sig. Jesus var någonslags den tidens kändis som visstes av alla. Också hans lärjungar visstes av alla. Man kan kanske säga att också lärjungarna var kändisar, ”småkändisar”. Det är inte lätt att vara som kändis. Ni kan kanske tänka er hurdant livet som kändis är. Kanske har ni läst nyheter eller skvaller om kändisar som har haft problem med sig själv och med andra människor eftersom deras liv är så svårt. Jesus visste att hans och lärjungarnas arbete krävde mycket kraft och tid. Därför ville Jesus ta hand om att han och lärjungarna kunde vila och samla kraft med jämna mellanrum. Jesus visste att ingen orkar göra hur mycket som helst.

Jesus vet hurdant det är att vara en människa och hurdant det är att leva här på jorden. För ungefär ett par tusen år sedan skickade Gud ut Jesus till världen att vara människa, en av oss. Under sitt jordiska liv fick Jesus erfara allt möjligt som ingår i människolivet. Därför vet han att vi människor inte orkar allt. Vi behöver vilostuder och helgdagar som motväger arbete och vardagar.

Jesus gav sina lärjungar möjlighet att vila och tillbringa tid med Jesus i lugn och ro. På samma sätt kan vi samlas ihop hit till kyrkan och vara med Jesus. Förstås kan man vara på tumanhand med Jesus i någon plats, till exempel hemma, i natur eller på kyrkogård. Genom att läsa Bibeln eller andaktsböcker, genom att be kan vi tillbringa tid med Jesus. I våra böner kan vi diskutera med Gud och Jesus. De vill veta hur vi mår. Förstås vet de allt om oss även om vi inte berättar det i våra böner men det kan vara viktigt och härligt för oss att det finns åtminstone en som orkar lyssna på oss och vara med oss. Ibland eller ofta skickar Jesus ut någon människa till oss när vi behöver det. Kanske skickar han just mig eller just dig att träffa någon ensam människa.

Jag sade att man kan vara med Jesus genom att läsa Bibeln eller andaktsböcker. Ofta känns det att man inte orkar läsa eller att Gud inte säger någonting. Det kan hända så men Gud kan också påverka oss på något annat sätt. Bibeln är viktig och den är Guds ord men det inte behöver vara något tvång att läsa Bibeln mycket. Det är ingen tävling eller prestation. Gud är så allsmäktig att bara en vers kan påverka oss mycket även om vi inte märker det direkt. Den påverkan kan komma fram på någon annan gång i framtiden. Vi vet inte om Guds stora planer. Gud är mycket större än våra tankar och gärningar och därför måste vi lita på att han vet vad han gör. Just därför säger man att Gud är allsmäktig och allvetande.

Vi alla kristna är Jesu sändebud på vårt eget sätt och i våra egna uppgifter. I skapelsen har Gud gett oss en egen uppgift. Var och en har fått sin egen uppgift. Den uppgiften behöver inte vara något speciellt utan den kan vara någon helt vanlig sak. Vi behöver inte göra våra uppgifter ensam eller utan hjälp. Var och en har fått en lagom uppgift som passar just för honom/henne. Gud är lovat att vara med oss varje dag. Gud och hans Heliga ande påverkar i världen genom oss.

På samma sätt som Jesus var med sina lärjungar på berget vill han att vi också vilar med honom. Var finns vår berg där vi kan vila och avkoppla samt tillbringa tid och samla kraft med Jesus. Jesus vill utrusta oss med rätta verktyg innan han skickar ut oss tillbaka till världen. I slutet av mässor i Finland säger man: ”Gå i frid och tjäna Herren och de närmaste med glädje.” I mässor, hoppas att också idag i den här mässan, utrustar Gud oss med sitt ord och sin sakrament. Vi får lita på det idag och i framtiden. 

Saarna Klosterin kirkossa (Eskilstunassa) 13.7.2014

EVANKELIUMI:

Luuk. 6: 36-42:

Jeesus sanoi:

    ”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa.

    Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan.”

    Hän puhui heille vielä vertauksin:

    ”Miten sokea voisi taluttaa sokeaa? Molemmathan siinä putoavat kuoppaan. Ei oppilas ole opettajaansa etevämpi, mutta kyllin oppia saatuaan jokainen on opettajansa veroinen.

    Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Annapa, veli, kun otan roskan silmästäsi’? Ethän sinä näe edes hirttä omassa silmässäsi. Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.”

SAARNA:

Armo ja synti ovat keskeistä kristillistä sanastoa. Toisina aikoina ja toisissa tilanteissa synti on korostuneena. Toisinaan taas armo on vahvasti esillä. Synti ja armo kuitenkin kuuluvat yhteen. Jumalan armo peittää meidän suuretkin syntimme, mutta ilman syntiä ei olisi tarvetta armolle. Onkin sanottu: ”Missä synti on tullut suureksi, siellä armo on tullut ylenpalttiseksi.” Voisiko tämän ajatella koskevan erityisesti nykyaikaa, jolloin tuntuu usein, että Jumalan tahdon seuraaminen on vähentynyt ja perinteisesti kristityille sopimattomina pidetyt tavat yleistyneet? Tästäkö nousee nykyajan vaatimus hyväksyä kaikenlaisia asioita, joita ennen on pidetty sopimattomina?

Päivän evankeliumissa Jeesus antaa ohjeita tai oikeastaan käskyjä seuraajilleen, myös meille tämän ajan kristityille. Hän kieltää tuomitsemasta toisia. Hän kehoittaa antamaan. Oikeastaan Jeesuksen opetuksen voisi tiivistää kultaiseen sääntöön: "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matt. 7:12) Jos tahdot tulla armahdetuksi, armahda toisia. Jos tahdot tulla tuomituksi, tuomitse muita. Jos tahdot saada apua, auta muita. Jos tahdot olla vapaa, vapauta muita. Ja niin edelleen.

Kristityt elävät monien ristiriitojen keskellä. Yksi ristiriita, joka nousee usein keskusteluissa esiin, on armahtamisen ja synnin karttamisen sekä synnin paheksumisen välillä. Toisaalta meitä kehotetaan päivän evankeliumin tavoin armahtamaan toisia ihmisiä niin kuin Jumalakin armahtaa meitä. Toisaalta taas päivän epistolatekstin mukaan meitä kehotetaan ojentamaan synnin tekijöitä. Paavali kuitenkin täsmentää, että se ojentaminen on tehtävä varoen, lempeästi ja itseään korottamatta. Se lieneekin helpommin sanottu kuin tehty. Miten pystyisikään ojentamaan ihmistä, joka on väärällä tiellä, kulkemassa eroon Jumalasta? Lisäksi se ojentaminen tulisi tehdä vielä niin, ettei tuomitse toista. Kyllä on vaikeaa! Päivän Vanhan testamentin teksti kertoo, että tuomitseminen on Jumalan tehtävä eikä meidän ihmisten. Missä meneekään ero synnin tekijän tuomitsemisen ja ojentamisen välillä?

Julkisessa keskustelussa ja myös pienemmissä piireissä voi nousta esiin se, että kristittyjen tulisi armahtaa, mutta toisaalta myös nuhdella synnin tekijää. Ehkä tämä on vielä selkeä, mutta sitten päästään taas siihen, mikä on syntiä ja mikä ei. Näkemyksiä ja tulkintoja on monia eikä yksimielisyyttä löydy. Se on karu tosiasia, joka on hyväksyttävä. Jumala ei ole tiputtanut taivaasta mitään aukotonta syntilistaa tai ainakaan minä en ole sellaisesta listasta tietoinen. Olisihan se helppoa, jos sellainen olisi, mutta sitä nyt vaan ei satu olemaan. Tietysti Jumala on ilmoittanut tahtonsa Raamatussa, mutta ei sieltäkään löydy suoraa syntilistaa tämän ajan maailman tilanteeseen. Siksi onkin oltava varovainen, jos lähdetään sanomaan jotain asiaa synniksi. On helppo todeta, että syntiä on se, mikä erottaa ihmisen Jumalasta, mutta siihen se sitten jääkin. Itse asiassa voi kysyä, onko se yksilökohtaista. Onko eri ihmisillä erilaiset asiat, jotka erottavat heidät Jumalasta? Joutuvatko toiset herkemmin kiusaukseen ja eroon Jumalasta ja siksikö heillä on omat syntilistansa?

Joka tapauksessa on karu tosiasia, että jokainen ihminen tekee jatkuvasti syntiä tietoisesti ja tietämättään, tahattomasti ja tarkoituksella. On myös karu tosiasia, että Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa ja armahtaa syntiä tehneitä ihmisiä, jotka tunnustavat syntinsä ja tekevät parannuksen. Jumala odottaa, että ihminen luopuu synninteosta ja kääntyy takaisin hänen puoleensa. Siksi Jumala lähetti kerran ainoan poikansa Jeesuksen ihmiseksi maailmaan, jottei yksikään, joka häneen uskoo joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Jeesus kuoli ristillä ja sovitti meidän syntimme Jumalan edessä. Jumala haluaa voittaa meidät puolelleen ja siksi hän myös herätti Jeesuksen kuolleista.

Miten kristityn lopulta tulisi elää ja suhtautua muihin ihmisiin? Tuleeko kaikenlainen toiminta hyväksyä armahtamisen nimissä? Tuleeko kadulla mennä moittimaan vastaantulijaa, joka näyttää elävän synnissä? Tuleeko meidän puuttua läheistemme pieniinkin asioihin, jotka eivät miellytä meitä? Onko se niin vaarallista (tai jopa syntiä), jos jollain miehellä on parta tai liikalihavuutta tai jos jollain naisella on silmäpako sukkahousuissa? Toki siitä silmäpaosta voi kohteliaasti sanoa ja tarjota ystävällisesti vaikka omia ehjiä sukkahousujaan niiden rikkinäisten tilalle, mutta ei se silmäpako kaada maailmaa eikä varsinkaan kirkkoa. Tuskin myöskään toisen seurakuntalaisen parta tai liikalihavuus on este toimimiselle seurakunnassa. Ainakaan sen ei pitäisi olla esteenä. On varmasti aina hyvä nähdä toinen ihminen Jumalan kuvana, Jumalan luomana yksilönä.

Miten kristityn sitten tulisi suhtautua itseensä? Armollisuus itseä kohtaan on hyvin tärkeä asia. Liian suuri vaativuus ja tarkkuus itseä tutkiessaan voi johtaa huonoille poluille ja jopa sairastumiseen. Tämän päivän teksteissä kehotetaan tutkimaan itseään ja omia tekojaan ennemmin kuin toisten. Näinhän se on, mutta liiallinen itsensä ruoskiminen ei olekaan enää terveellistä ja tarkoituksen mukaista. Kohtuus kaikessa on hyvä mutta varsin epämääräinen sääntö tähänkin. Kohtuus on niin suhteellista ja riippuu ihmisestä. Jokainen ihminen on yksilö. Toiset kestävät enemmän ruoskimista kuin toiset. Toiset kestävät omia ruoskan iskuja, mutta eivät toisten lyöntejä. Jotkut puolestaan toisin päin.

On myös itse hyvä muistaa olevansa Jumalan luoma yksilö, joka on luotu elämään Jumalan yhteydessä. Siksi joka päivä onkin hyvä viipyä edes pieni hetki Jumalan kanssa ja kysellä hänen tahtoaan. Sitä tahtoa tulisi seurata ja välttää synnin tekoa, mutta on kuitenkin hyvä muistaa, että ihminen ei siihen pysty koskaan täydellisesti. Monet asiat ovat ihmiselle mahdottomia, mutta Jumalalle kaikki on mahdollista, myös armahtaminen. On hyvä muistaa, että Jumala rakastaa ihmisiä ja siksi armahtaa. Siksi myös ihmisten tulisi armahtaa itseään ja toisiaan sekä pitää itsensä ja toisensa yhteydessä Jumalaan. Tietysti mahdollisuuksien mukaan.