lördag 1 juni 2013

Rooma 4 - Ruoka

Tämän viimeisen(?) Rooma-tekstin loppuun kirjoittaminen ja julkaisu on vähän jäänyt ja unohtunut kaiken muun kiireen jalkoihin. Tässä se nyt kuitenkin on. Jutusta tuli aika pitkä, vaikka en ottanut mukaan kaikkea kokemaani, näkemääni ja maistamaani.

"Jo pelkän ruoan takia kannattaa matkustaa Roomaan." Näin totesi yksi matkalla olijoista, kun olimme syömässä yhdessä ravintolassa. Olen todellakin samaa mieltä. Ennen matkaa ehdin jo pelätä, että en löydä viikon aikana kunnollista syötävää, kuten olin kuullut käyneen eräälle ihmiselle, joka oli käynyt Maltalla.

"Italialaista ruokaa jää ikävä, mutta palvelua ei jää." Näin totesi eräs matkalla ollut, kun olimme Fiumicinon lentokentällä odottamassa lähtöä pois Italiasta.

Pizza con Prosciutto

Pizza con Prosciutto jossakin pizzeriassa hotellin lähistöllä
Ensimmäisenä päivänä söin Pizza con Prosciuttoa, joka sisälsi ilmakuivattua kinkkua. Söin sellaista myös toisenkin kerran. Jotkut sanoivat, että kinkku olisi liian suolaista, mutta minusta se ei ollut liian suolaista.

Muita pizzan lajeja ei lopulta tullut maistettua ja testattua, koska pyrin syömään muutakin kuin pizzaa.

Palattuani Suomeen aloin pohtia, osaisinko itse tehdä pizzaa ilmakuivatusta kinkusta. Se ajatus pyöri mielessä ja alkoi jalostua. Lopulta toukokuu 2013 lopulla päätin kutsua muutamia ystäviäni kylään ja tehdä pizza con prosciuttoa. Pizzapohjan tekeminen osoittautui haasteelliseksi. Lopputuloskaan ei ollut mikään erityisen hyvä (omasta mielestäni). Vieraat eivät kuitenkaan valittaneet.

Pastat

Pizzan ohella Italia on tunnettu myös pastasta. Siksi sitäkin täytyi testata muutaman kerran. Valikoima oli yhtä runsasta kuin pizzoissa.

Viereisissä kuvissa on erilaisia pastan muotoja. En enää muista, mitä ne olivat nimiltään. Ylimmässä kuvassa pastan seassa on jotain lihaa ja herneitä. Keskimmäisessä kuvassa on pastaa ja pekonia. (toisella lautasella on broileria ja perunoita. Siis ei pastaa. ;) ) Alimmassa kuvassa on fetucchipastaa bolognesekastikkeessa. Se annos näytti pieneltä, mutta oli muistaakseni todellisuudessa ihan riittävän kokoinen.

Keitto

Eräänä iltana päädyin yksin kulkiessani erääseen ravintolaan ja tilasin minestronekeiton (kasviksia ja pastaa). Minut asetettiin istumaan pienen pöydän ääreen ravintolasalin nurkkaan, ulko-oven viereen. Sieltä oli jännä ja hieman surullista seurata muissa pöydissä käytävää vilkasta ja iloista keskustelua sekä miespuolisten tarjoilijoiden työskentelyä.

Ajattelin keittoannoksen olevan pieni, koska hintakin oli vain 5 euroa ja ravintola vaikutti hienolta. Keittoannos osoittautui isoksi ja lämpimäksi. Se oli erinomainen myös maultaan.

Minestrone, joka sisälsi hammas-/cocktailtikun
Jossain vaiheessa huomasin, että keitossani on jotain ylimääräistä. Se vaikutti ensin pieneltä luulta, mutta alkoi sitten vaikuttaa puulta. Siirtelin sitä sivuun ja jatkoin syömistä yrittäen samalla tavoittaa tarjoilijaa. Juuri niihin aikoihin yksikään kolmesta tarjoilijasta ei sattunut kulkemaan pöytäni lähistöllä. Söin siis lautaseni tyhjäksi. Lopulta tavoitin nahkatakkiin pukeutuneen nuoren miestarjoilijan, joka toimi myös ravintolan sisäänheittäjänä kadulla. Hän pyysi paikalle myös toisen tarjoilijan, vanhan miehen. He ihmettelivät löytöäni ja veivät lautaseni pois. Hetken päästä nahkatakkipukuinen tarjoilija tuli takaisin pienen pikarin kanssa. Pikarissa (tai snapsilasissa) oli jotain keltaista. Tunnistin sen joltain aiemmalta ravintolakäynniltä limoncelloksi eli sitruunalikööriksi. Kysyin kuitenkin tarjoilijalta, mitä se on. Hän vahvisti arveluni. Kieltäydyin sanomalla, että en juo alkoholia. Sitten hän poistui. Pyysin kolmannelta tarjoilijalta, nuorelta mieheltä, laskun. Lopulta laskun toi vanha mies, joka oli ollut jo ihmettelemässä tikkulöytöäni. Laitoin pöydälle maksun kolikoina ja poistuin. Vielä ulkona sisäänheittäjä pyyteli anteeksi.

Jälkiruoat

Jälkiruokiakin tuli maistettua jonkin verran. Pääosin tyydyin kuitenkin pääruokiin, sillä jälkiruoat olivat hintavia, kuten niillä on Suomessakin tapana olla. Ylemmässä kuvassa on viimeisen illan tiramisu, joka ei ollut hyvää. Se maistui erittäin voimakkaasti kahvilta. En pidä kahvista. Alemmassa kuvassa on yhden aiemman päivän "Cream caramel". Sekään ei ollut erityisen hyvää, vaikka kuva onkin tilanteesta, jossa olen jo syönyt suuren osan annoksestani. Tästä ei kuitenkaan voi päätellä, että Italiassa on vain huonoja jälkiruokia. Luulisin, että minulle kävi vain huono tuuri jälkiruokien osalta tai otantani jälkiruoista oli liian suppea eikä ole siksi yleistettävissä.


Viimeinen ilta, lihaa


Viimeinen ilta oli poikkeuksellinen. Silloin koko matkalla ollut porukka kokoontui samaan ravintolaan syömään. Tilauksen tekeminen oli aika haastavaa, sillä halusin syödä jotain muuta kuin pizzaa tai pastaa. Yritin löytää lihavaihtoehdoista jotain sopivaa. Lopulta päädyin tilaamaan "mixed meet" -annoksen. Siinä oli hyviä perunoita ja viittä erilaista lihaa vartaassa. Suurin osa lihapaloista oli hankalia syödä, koska niissä oli luuta, läskiä, kalvoja ja muita retaleita. Annos osoittautui lieväksi pettymykseksi.


Aamupala

Monet kritisoivat hotellimme aamupalaa liian makeaksi. Ehkä se olikin sellainen, mutta minua se ei suuremmin haitannut. Enemmänkin se oli eksoottinen. Oli kuitenkin syötävä paljon, jotta jaksoi elää eteenpäin raskasta päivää.

Aamupala sisälsi aina mehua, kroisantteja, myslia (jossa seassa ilmeisesti myös suklaata), valmiiksi paahdettuja paahtoleipiä muovikääreessä (mistä tuli tuli paljon roskaa :( ) Leivän päälle oli marmeladia tai suklaavoita.

Muut ruoat

Edellä mainittujen ohella Roomassa tuli syötyä muutakin. Osa näistä on jonkinlaisia pikaruokia. McDonaldsissa en kuitenkaan halunnut käydä. En halua matkustaa Italiaan asti käydäkseni McDonaldsissa, joissa en Suomessakaan käy.

Ylimmässä kuvassa on "grace". Englanniksi se olisi "armo", mutta en tiedä, mitä se merkitsee italiaksi. Odotin pizzaa, mutta sainkin kinkulla, tomaatilla ja salaatilla täytetyn "systeemin".

Keskimmäisessä kuvassa on eräästä kahvilasta ostamani leipä, jonka välissä on jonkinlainen pihvi ja salaattia (joka ei ollut oikein tykännyt lämmityksestä). Lopputulos oli oikein hyvä maultaan ja syötävyydeltään. Kyllä tuo voitti mäkkärin hampurilaiset kevyesti.

Alimmassa kuvassa on Fiumicinon lentokentältä ostamani "panino" eli kinkulla ja jollain juustolla täytetty patonki. Ei ollut mikään erityisen hyvä "lähtöateria", mutta menetteli. Syöminen ja kokonaisuuden kasassa pysyminen osoittautuivat haastaviksi.

Jäätelöt

Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä, enemmänkin parhaimpana osana, käsittelen jäätelöitä. Roomassa on todella paljon jäätelökioskeja. Pienen jäätelötötterön tai annoksen hinta oli 2,50 - 3,00 euroa. Yleensä siihen sai valita useaa erilaista jäätelöä. Maut olivat myös usein voimakkaasti ja selvästi sen makuisia kuin niiden pitikin olla. Joku kommentoi jonkin jäätelön vielä maistuvan terästetyltä.

Alemman kuvan jäätelössä annokseen sisältyi vielä isohko keksi, jota saattoi hyvin käyttää lusikkana. Se kesti siinä hommassa aika hyvin eikä ruvennut heti pehmentymään.

Ennen matkaa kuulin eräältä ystävältäni, että Roomassa on jossakin jäätelökioski, jossa osataan ruotsia. Kuitenkin unohdin, missä se kioski sijaitsi, mutta yritin katsella, missä näkyisi Ruotsin lippu, jollaisen kuulin kyseisellä kioskilla olevan. En kuitenkaan nähnyt lippua. :/ Suomeen palattuani kysyin ystävältäni, missä sen kioskin olisi pitänyt olla. Hän vastasi, että se oli ollut Fontana di Trevin lähistöllä. Ehkä ensi kerralla etsin sen kioskin tai sitten en.





2 kommentarer:

  1. Oi, olipa kiva lukea tämä postaus! En ole ikinä Roomassa ollut, mutta etenkin tuon pizzan kuva sai kyllä kuolan valumaan :9 Myös jäätelöä alkoi tehdä mieli.

    Aiotko muuten jossain vaiheessa lisätä sen nappulan josta voi liittyä lukijaksi? :)

    SvaraRadera
    Svar
    1. Kannattaa käydä Roomassa joskus. :)

      Olin kyllä aikonut lisätä sen nappulan, mutta en joskus osannut laittaa sitä, niin sitten se jäi. Nyt sen ilmeisesti pitäisi olla paikallaan.

      Radera