tisdag 22 november 2016

Saarna 20.11.2016 Tervolan seurakuntakeskuksen kirkossa


Evankeliumi:

Matt. 25: 31–46
Jeesus sanoi opetuslapsille:
”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’
Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’
Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”



Saarna:

Tällä kertaa Jeesus puhuu koko ihmiskunnasta ja sen edessä olevasta tuomion päivästä. Hän vertaa tuomiopäivää paimenen työhön, jossa lampaat ja vuohet erotetaan toisistaan. Paimentolaisuus oli tuttua Jeesuksen kuulijakunnalle. Oli selvää, että lampaat ja vuohet saattoivat laiduntaa samalla niityllä ja olla samoissa laumoissa, mutta välillä paimenen oli erotettava ne toisistaan.

Jos ja kun luemme oikein tarkasti, mitä Jeesus evankeliumissa sanoo, huomaamme, että viimeisellä tuomiolla meidät tuomitaan tekojemme mukaan. Eikö se ole ristiriidassa perinteisen kristillisen opetuksen kanssa? Eikö yleensä ole opetettu, että emme voi pelastua teoillamme, vaan pelkällä uskolla kolmiyhteiseen Jumalaan ja uskomalla, että hän on lähettänyt ainoan poikansa kuolemaan ristillä meidän puolestamme? Niin siellä Raamatussa, tämän päivän evankeliumissa kuitenkin lukee, että meidät tuomitaan joko pelastukseen tai kadotukseen tekojemme mukaan.

Meihin ihmisiin kohdistuu monenlaisia odotuksia. Ihmiset asettavat toisilleen koviakin vaatimuksia siitä, mitä tulisi tehdä tai olla tekemättä ja miten tulisi käyttäytyä jne. Myös Jumala asettaa meille Sanansa kautta monia vaatimuksia. Hän on antanut meille mm. kymmenen käskyä ohjeeksi ja määräykseksi hyvään elämään ja sopuisaan yhteiseloon. Juuri niissä käskyissä on myös länsimaisen lainsäädännön perusta ja alku.

Joskus olen kysynyt rippikoululaisilta, miten ihminen pelastuu. Vastauksena saattaa tulla, että ihminen pelastuu noudattamalla kymmentä käskyä. Siihen olen vastannut jatkokysymyksellä, voiko ihminen noudattaa kymmentä käskyä täydellisesti. Vastaukseksi on tullut ainakin joiltain, että kyllä ihminen voi. En ole tainnut kysyä, mutta keskustelua voisi ehkä jatkaa kysymällä, onko tämä nuori itse noudattanut ja kokeeko pystyvänsä noudattamaan. Ainakin minä koen omalla kohdallani, että en ole pystynyt noudattamaan.

Pelastukseen tuomittavat (tai pääsevät) olivat evankeliumissa tehneet paljon hyvää. He olivat ruokkineet nälkäistä, antaneet janoiselle juotavaa, vaatettaneet alastoman, majoittaneet kodittoman sekä käyneet tapaamassa vangittua ja sairastavaa. He olivat palvelleet muita.

Kadotukseen tuomitut olivat sen sijaan jättäneet ruokkimatta nälkäistä, juottamatta janoista, vaatettamatta alastonta, majoittamatta koditonta sekä jättäneet vangitun ja sairaan ihan yksin. He eivät olleet auttaneet toisia.

Molemmille puolille tuomitut kysyvät tuomarilta eli Jeesukselta (josta tässä käytetään nimeä Ihmisen poika): ”Milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, alastomana tai kodittomana, sairaana tai vankilassa?” Kumpikaan puoli ei muistanut nähneensä tuomaria nälkäisenä tai janoisena, alastomana tai kodittomana, sairaana tai vankilassa. Kumpikaan puoli ei ollut itse huomannut tehneensä tai jättäneensä tekemättä tuomarille jotain. Tähän tuomari vastaa, että heidät tuomitaankin sen mukaan, mitä he ovat tehneet tai jättäneet tekemättä vähäisille veljille, ei siis tuomarille, vaan toisille ihmisille eli lähimmäisilleen.

Olennaista onkin havaita, että tuomitut eivät huomanneet tekojaan tai tekemättä jättämisiään. Teot ja tekemättä jättämiset olivat tulleet jonkin muun sivutuotteena. Jaakobin kirjeessä lukee: ”Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja.” (Jaak. 2:26) Patriarkka Abrahamista Jaakobin kirje taas sanoo: usko vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa, teoissa usko tuli todeksi.” (Jaak. 2:22) Ne201 hyvät teot olivat uskon aikaansaannosta. Tekemättä jättäminen taas kumpusi siitä, että he eivät uskoneet.

Kun tämä aiemmin mainittu rippikoululainen on kovasti väittänyt, että ihminen pelastuu noudattamalla kymmentä käskyä, yritän palauttaa hänen mieleensä (tai opettaa ihan alusta lähtien), että ihminen pelastuu Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Toki täydellisellä kymmenen käskyn noudattamisellakin voi pelastua, mutta yksikään ihminen ei kykene täyttämään Jumalan lain kaikkia määräyksiä. Siksi Jumala lähetti ainoan poikansa maailmaan, että tämä poika Jeesus kertakaikkisella uhrilla ristillä ottaisi kantaakseen meidän ihmisten synnit ja avaisi tien pelastukseen. Näin myös tapahtui.

Uskolla Jumalaan ja turvautumalla Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen on meille avautunut tie iankaikkiseen elämään. Heikkoina ja vajavaisina ihmisinä saamme turvautua Jumalan hyviin tekoihin. Jumala käyttää uskoviaan käsinään ja jalkoinaan tässä maailmassa. Usko synnyttää hyviä tekoja ja paljon muuta hyvää tässä maailmassa. Ne teot tapahtuvat joskus jopa ilman, että tekijä huomaisi itse tehneensä niitä. Hyvät teot tulevat ideaalitilanteessa ihan luonnostaan. Ne nousevat uskosta, jota kristityissä on enemmän tai vähemmän.

1 kommentar: