Evankeliumi:
Matt.
9:18–26
"Kun Jeesus vielä puhui heille, sinne tuli eräs synagogan esimies. Hän kumartui maahan Jeesuksen edessä ja sanoi: ”Tyttäreni on kuollut juuri äsken, mutta tule ja pane kätesi hänen päälleen, niin hän virkoaa.” Jeesus nousi ja lähti miehen mukaan, ja opetuslapset seurasivat häntä.Silloin Jeesusta lähestyi muuan nainen, jota kaksitoista vuotta oli vaivannut verenvuoto. Hän tuli Jeesuksen taakse ja kosketti hänen viittansa tupsua. Hän näet ajatteli: ”Jos vain saan koskettaa hänen viittaansa, minä paranen.” Jeesus kääntyi, näki naisen ja sanoi: ”Ole rohkealla mielellä, tyttäreni, uskosi on parantanut sinut.” Siitä hetkestä nainen oli terve.
Kun Jeesus tuli esimiehen taloon ja näki huilunsoittajat ja hälisevän ihmisjoukon, hän sanoi: ”Menkää pois! Ei tyttö ole kuollut, hän nukkuu.” Hänelle naurettiin. Mutta kun väki oli ajettu ulos, Jeesus meni sisään ja otti tyttöä kädestä, ja tyttö nousi. Tästä levisi tieto koko sille seudulle."
Saarna:
Tämän
päivän evankeliumiteksti kuuluu Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen ihmetekojen
sarjaan. (Muistatteko, mitä muita ihmeitä Jeesus teki?)
Vuorisaarnan
jälkeen Jeesus on laskeutunut alas vuorelta ja lähtenyt kulkemaan pitkin
Galileaa. Hänen seurassaan ovat hänen opetuslapsensa sekä muita ihmisiä. Tällä
matkalla Jeesus on tehnyt lukuisia ihmetekoja. Hän on mm. tyynnyttänyt myrskyn,
parantanut Pietarin anopin sekä spitaalisen, halvaantuneen ja muita sairaita.
Myöhemmin Jeesus parantaa vielä kaksi sokeaa ja yhden mykän.
Ihmeet
eivät olleet Jeesuksen toiminnan ydin ja päätarkoitus, vaan ne olivat väline
julistaa hänen varsinaista pääsanomaansa, sanomaa Jumalan valtakunnasta. Ihmeillä
Jeesus osoitti jumalallisen voimansa.
---
Jeesus
paransi naisen, jota oli kaksitoista vuotta vaivannut verenvuototauti. Se tauti
oli tehnyt naisen saastaiseksi muiden ihmisten silmissä. Mooseksen laissa on
monia säädöksiä, missä tilanteissa ihminen tai jokin asia on saastainen.
Ajatuksena oli, että jos jokin puhdas koskettaa saastaista, se puhdaskin
saastuu. Tästä syystä nainen oli varmasti joutunut elämään yksin ja kokemaan
hyljeksintää. Ns. puhtaat ihmiset eivät halunneet ja saaneet olla tekemisissä
saastaisten kanssa.
Muistele
jotakin kertaa, jolloin olet ollut niin sairas, että et ole voinut mennä kerhoon,
kouluun, töihin tai jonnekin muualle. Miltä se on tuntunut (mielessä tai kehossa)?
Onko se ollut kivaa vai tylsää, rentouttavaa vai kuormittavaa, ahdistavaa vai
vapauttavaa? Tilanteesta riippuen se voi varmasti olla kaikkia näitä. Ehkä se
tuntuu ensin kivalta, jos ei tarvitse lähteä kotoa, vaan saa jäädä kotiin
(sairastamaan). Muutaman päivän jälkeen tilanne voikin jo muuttua. Yleensä
sairaus ei tunnu kivalta. Voi myös olla aika yksinäistä olla vaan yksin kotona
ja erossa kaikista kavereista. Muutaman päivän tai parin viikon erossa oleminen
kavereista on kuitenkin lyhyt aika verrattuna siihen kahdentoista vuoden
aikaan, jonka Jeesuksen parantama nainen oli joutunut sairastamaan ja
luultavasti olemaan varsin yksin.
Jeesuksen
parantama nainen oli sairastanut kaksitoista vuotta sellaista sairautta, joka
erotti hänet muista ihmisistä. Mieti, miltä naisesta mahtoi tuntua, kun hän
huomasi parantuneensa. Miltä hänen kehossaan ja mielessään tuntui? Ehkä hän oli
hämmentynyt, onnellinen tai iloinen. Oliko hän kenties avuton uudessa
tilanteessa? Olikohan hänellä jäljellä ketään ystävää tai tuttavaa vai joutuiko
hän ihan alusta lähtien etsimään uudet kaverit?
---
Moni
yksinäinen ja sairas löytää lohdun ja turvan Jeesuksesta ja kirkosta. Jeesus
huomasi syrjään sysätyt ja hyljeksityt. Hän vieraili hyljeksittyjen
tullimiesten luona. Hän kutsui seuraajikseen oppimattomia miehiä. Hän armahti
synnin tehneitä.
Evankeliumin
nainen ja myös synagogan esimies tulivat Jeesuksen luo hakemaan apua. He
tiesivät, mihin suuntaan kannattaa hädässä suunnata katse. Minne sinä suuntaat
katseesi ja mistä haet apua, kun sinulla on hätä? Sanotaan, että apu löytyy
usein läheltä. Jeesus on aina lähellä sinua ja minua. Jeesus on meidän
taivaallinen veljemme ja Jumala on meidän taivaallinen isämme. Voimme
hädässämme kääntyä heidän puoleensa. Psalmin 50 jakeessa 15 Jumala sanoo
meille: ”Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä
kunnioitat minua."
Kirkko
on perinteisesti huolehtinut vähäosaisista. Kirkon edustajat ovat vierailleet
sairaaloissa ja vankiloissa. Kirkolta odotetaan ja pyydetään apua ja
huolenpitoa.
Kirkon
teemme me kirkon jäsenet. Siinä onkin meille haastetta, miten suhtaudumme
näihin yksinäisiin ja sairaisiin. Otammeko heidät avosylin vastaan vai
suljemmeko heidät oman uskovaisen sisäpiirimme ulkopuolelle? Miten suhtaudumme
heihin, jotka tulevat Jeesuksen luo puutteineen ja huolineen hakemaan apua ja
lohdutusta Jeesukselta? Päästämmekö heidät kohtaamaan Jeesuksen?
Den här kommentaren har tagits bort av bloggadministratören.
SvaraRadera