måndag 24 oktober 2016

Saarna Tervolan seurakuntakeskuksen kirkossa 23.10.2016

Evankeliumi:


Matt. 18:23–35
"Taivasten valtakunta on kuin kuningas, joka vaati palvelijoiltaan tilitykset. Kun hän alkoi tarkastaa niitä, hänen eteensä tuotiin palvelija, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta talenttia. Miehellä ei ollut, millä maksaa, ja niin kuningas määräsi, että hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa ja koko hänen omaisuutensa oli myytävä ja velka maksettava. Silloin palvelija heittäytyi maahan hänen eteensä ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Minä maksan sinulle kyllä kaiken.' Kuninkaan tuli sääli palvelijaansa, ja hän päästi miehen menemään ja antoi velan anteeksi.
"Mutta kun palvelija meni ulos, hän tapasi toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa sata denaaria. Hän kävi mieheen käsiksi, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, mitä olet velkaa!' Mies heittäytyi maahan ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Kyllä minä maksan sinulle.' Mutta toinen ei suostunut siihen. Hän meni ja toimitti työtoverinsa vankilaan, kunnes tämä maksaisi velkansa. "Muut palvelijat näkivät, mitä tapahtui, ja panivat sen pahakseen. He menivät kuninkaan luo ja kertoivat hänelle kaiken. Silloin kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: 'Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit. Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?' Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan. "Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi."
 

Saarna:


Tälläkin kertaa Jeesus kertoo opetuslapsilleen vertauksen taivasten valtakunnasta. Ennen tätä vertausta evankelista Matteus kertoo, kuinka Pietari kysyy Jeesukselta anteeksiantamisesta. Pietari kysyy: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?" Siihen Jeesus vastaa: "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa" Hän jatkaa vastaustaan vertauksella, jonka kuulimme äsken.

Tälläkin kertaa taivasten valtakunnasta kertovassa vertauksessa on mukana kuningas ja palvelijoita. Eräs palvelijoista oli velkaa kuninkaalle suuren summan rahaa eikä hänellä ollut varaa maksaa. Palvelija oli ehkä verojen kerääjä, jonka olisi tullut tilittää alamaisilta keräämänsä verorahat kuninkaalle, mutta olikin käyttänyt ne johonkin muuhun tai kadottanut ne. Kuningas kuitenkin ymmärsi ja sääli palvelijaansa ja antoi hänelle koko velan anteeksi, vaikka palvelija pyysi vain lisää maksuaikaa. Kuningas siis antoi palvelijalle enemmän kuin hän pyysi.

Palvelija lähti varmaankin iloisena ja hämmentyneenä pois kuninkaan luota. Suuri velkataakka oli pudonnut pois hänen harteiltaan. Kuitenkin varsin pian saatu velan armahdus taisi unohtua. Pihalla armahduksen saanut palvelija tapasi toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa pienehkön summan rahaa. Hän kävi käsiksi työtoveriinsa ja vaati välitöntä velan maksua. Vaikka työtoveri anoi armahdusta ja lisää maksuaikaa, ei palvelija armahtanut toveriaan, vaan toimitti hänet vankilaan. Kun kuningas sai tietää tästä, hän perui jättimäisen velan armahduksen ja toimitti armottoman palvelijansa vankilaan. Siihen Jeesus vielä jatkaa, että samoin toimii myös meidän taivaallinen isämme, jos me emme anna toisillemme anteeksi. Aika kova vaatimus!
--
Tein vähän laskutoimituksia, että saisimme edes vähän käsitystä, minkälaisista rahasummista tämän päivän evankeliumissa on kyse. Summa, jonka palvelija oli velkaa kuninkaalle eli 10 000 talenttia (tai leiviskää), vastaa noin 200 000 ihmisen vuosipalkkaa. Summa on siis todella suuri. Ei kai kukaan voi olla toiselle sellaista summaa velkaa ja vielä luulla pystyvänsä maksamaan kaiken takaisin tuosta noin vain. Nykyaikana vastaava velkasumma olisi useita miljardeja euroja.

Toinen vertauksen velkasummista on huomattavasti pienempi. Se summa eli 100 denaaria oli keskimääräinen yhden ihmisen sadan työpäivän palkka. Nykyaikaan ja euroiksi muutettuna se olisi ehkä noin 10 000-15 000 euroa, joka tietysti on monille iso rahasumma, mutta kuitenkin se on paljon pienempi kuin monen miljardin summa.
--
Tämäkin vertaus sisältää paljon symboliikkaa. Kuningas symboloi tavallisimmin Jumalaa ja palvelijat meitä ihmisiä. Näiden tavanomaisten symbolien lisäksi vertauksesta löytyy muutakin symboliikkaa.

Lukua 10 000 pidettiin kreikkalaisessa kulttuurissa suurimpana mahdollisena lukusanana. Talentti eli leiviskä oli puolestaan suurin käytössä ollut rahayksikkö. Velkasumma oli siis suurin mahdollinen kerrottuna suurimmalla mahdollisella. Voisi sanoa, että velka oli ääretön. Tämä suurin mahdollinen kerrottuna suurimmalla mahdollisella kuvastaa sitä kaikkea äärettömän suurta, mitä Jumala on meille antanut. Mieti, mitä kaikkea hyvää olet saanut Jumalalta. Mistä voisit kiittää Jumalaa tänään? Minulla tulee mieleen ainakin kiitollisuus elämästä, toisista ihmisistä (ystävistä, kavereista ja muista) sekä kiitollisuus luonnosta ja ennen kaikkea kiitollisuus kirkosta ja uskosta.

Me emme milloinkaan pysty korvaamaan läheskään kaikkea Jumalalle takaisin. Oikeastaan meidän ”korvauksemme” Jumalalle on aivan olematon. Olemme saaneet niin paljon hyvää ja erityisesti niin paljon anteeksi, että emme ihmisinä milloinkaan pysty tekemään samaa Jumalalle. Se ei edes ole tavoitteena ja tarkoituksena.

Suurin Jumalalta saamamme lahja on kuitenkin armo ja anteeksianto. Armoa on se, että saamme osaksemme jotain ilman minkäänlaista omaa ansiota. Esimerkiksi, jos saat täysin pyytämättä ja yllättäen tuntemattomalta ihmiseltä vaikka kahden euron kolikon, voimme ajatella, että kyseessä on jonkinlainen armo. Jumalan armo on samansuuntaista, mutta kuitenkin jotain paljon suurempaa, äärettömän suurta. Johanneksen evankeliumissa (3:16) sanotaan, että ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän”.
 
Viimeisellä tuomiolla me olemme Jumalan edessä syntisinä ja yhtä velkaisina kuin palvelija oli kuninkaan edessä. Siellä Jumala antaa palvelijoilleen, seuraajilleen ja uskovilleen kaiken syntivelan anteeksi puhtaasta armosta, ilman omaa ansiotamme. Jo tässä ajassa saamme kokea Jumalan armoa, kun tunnustamme syntimme (kuten teimme tämänkin jumalanpalveluksen alkupuolella) ja saamme kuulla anteeksiannon sanat.

 

 
 

 

1 kommentar:

  1. Den här kommentaren har tagits bort av bloggadministratören.

    SvaraRadera