Saarna Tervolan seurakuntakeskuksen kirkossa 9.10.2016

Evankeliumi:

Matt. 22: 1-14

Jeesus jatkoi vertauspuheitaan ja sanoi: 
”Taivasten valtakuntaa voi verrata kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen. Hän lähetti palvelijoitaan kutsumaan häävieraita, mutta kutsun saaneet eivät tahtoneet tulla. Silloin hän lähetti toisia palvelijoita ja käski heidän sanoa kutsutuille: ’Olen valmistanut ateriani, härät ja syöttövasikat on teurastettu, kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!’ Mutta kutsun saaneista toiset eivät välittäneet siitä, vaan menivät muualle, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen, toiset taas ottivat kuninkaan palvelijat kiinni, pieksivät heitä ja löivät heidät hengiltä. Silloin kuningas vihastui. Hän lähetti sotajoukkonsa, surmasi murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia. Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.’ Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista.
Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua. Hän kysyi tältä: ’Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?’ Mies ei saanut sanaa suustaan. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.’”

Saarna:

Moni meistä on varmaan joskus saanut kutsun häihin. Häät mielletään usein iloiseksi ja suureksi juhlaksi. Voivat häät tosin olla pienetkin, vaikka vain pelkkä vihkiminen, jossa on vihkiparin lisäksi paikalla vain vihkijä (eli yleensä pappi) ja kaksi todistajaa. Olivatpa häät suuret tai pienet, joka tapauksessa luulisin, että häät lähes aina ovat iloiset. Varmaan hääkutsun saaminenkin on useimmiten iloinen asia. Tavallisesti moni kutsun saanut haluaa osallistua häihin ja pyrkii järjestämään elämänsä niin, että voisi osallistua. Aina osallistuminen ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä meillä ihmisillä on tässä maanpäällisessä elämässämme myös monia muita asioita. Se on ihan inhimillistä. Eikö se olekin usein niin, että monet tärkeät ja mielenkiintoiset tilaisuudet tuppaavat olemaan samaan aikaan toistensa kanssa? Välillä taas tuntuu olevan aikoja, että ei ole mitään tilaisuuksia, joihin osallistua. Näin on ainakin minun elämässäni ollut.

Ison hääjuhlan järjestämisessä on luonnollisesti paljon työtä. Monet aloittavat valmistelun jopa ihmeellisen aikaisin, jopa vuosia ennen varsinaista hääpäivää. On ainakin päätettävä juhlan ajankohta. On suunniteltava ja hankittava tarjoilut. On mietittävä ja varattava juhlapaikka. On hankittava hääpuku. On pohdittava ja rajattava, keitä kutsutaan mukaan juhlaan. On toimitettava kutsut riittävän ajoissa ja otettava vastaan ilmoittautumiset. Varmaan hoidettavia asioita on enemmänkin.

Miltä tuntuisi tällaisen suuren ja pitkällisen työn jälkeen, jos yksikään häihin kutsuttu ja ilmoittautunut vieras ei saapuisikaan paikalle? Sellainen tilanne lienee hyvin epätodennäköinen mutta teoriassa ihan mahdollinen. Varmasti se olisi juhlan järjestäjille todella suuri pettymys ja ihmetys. Ilmassa olisi ainakin ”miksi?”-kysymyksiä ja ehkä myös häpeää. Miksi kaikki valitsivat toisin? Miksi juhlamme ei kelvannut kutsutuille? Mitä nyt tehdään?

----

Tämän päivän evankeliumissa Jeesus puhui tapansa mukaan vertauksin. Se oli hänen tapansa, siinä Lähi-idän kulttuurissa vallinnut normaali tapa. Hän kertoo vertauksen kuninkaasta, joka valmisteli poikansa häitä. Vieraita oli kutsuttu paljon ja kutsut oli toimitettu ajoissa. Tapanahan oli kutsua kahdesti. Ensimmäinen kutsu esitettiin hyvissä ajoin ja sitten toinen, muistuttava kutsu vähän ennen häitä, kun kaikki alkoi olla valmista. Niin oli luultavasti menetelty tässä Jeesuksen kertomassa vertauksessakin. Kun tulee toisen kutsun aika, ensimmäiseen kutsuun myöntävästi vastanneet kieltäytyvätkin. He kieltäytyvät vielä kolmannesta, ylimääräisestäkin kutsusta ja jopa pahoinpitelevät tai tappavat osan kuninkaan palvelijoista, jotka on lähetetty esittämään kutsua.

Kuningas palvelijoineen on tehnyt suuren työn järjestäessään häitä kuninkaan pojalle. Kuningas on varmasti pettynyt, mutta hän keksiikin ratkaisun. Hän lähettää palvelijansa kutsumaan häihin muita ihmisiä, joita ei alun perin ollut kutsuttukaan. Luukkaan evankeliumin rinnakkaisessa kertomuksessa isännän kerrotaan sanovan palvelijoilleen: ”[- -] ’Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.’ [- -] ’Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi.’” (Luuk. 14:21–23) Tällä tavoin kuninkaan häähuone saadaan lopulta täyteen. Kaduilta ja toreilta sekä teiltä ja kujilta löytyy ihmisiä, jotka ottavat kutsun vastaan.

----

Juutalaisessa kulttuurissa Jumalan ja Israelin kansan suhdetta verrattiin tavallisesti avioliittoon. Tämä on nähtävissä Vanhassa testamentissa. Uudessa testamentissa puolestaan taivasten valtakuntaa verrataan usein hääjuhlaan. Erityisesti Ilmestyskirja kuvaa tämän ajan jälkeen Jumalan valtakunnassa koittavia suuria juhlia, joista käytetään mm. nimeä ”Karitsan häät”. Esimerkiksi:

Sitten kuulin äänen, joka oli kuin suuren kansanjoukon kohinaa, kuin suurten vesien pauhua ja voimakasta ukkosen jylinää. Se lausui:

-- Halleluja!
Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias,
on ottanut kuninkuuden.
Iloitkaamme ja riemuitkaamme,
antakaamme hänelle kunnia!
Nyt on tullut Karitsan häiden aika.
Hänen morsiamensa on valmiina,
hänen ylleen on puettu hääpuku, hohtavan valkea pellavapuku.

Se pellavapuku tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja.

Enkeli sanoi minulle: "Kirjoita: Autuaita ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle." Ja hän jatkoi: "Nämä ovat tosia Jumalan sanoja." (Ilm. 19:6-9)

Jumala on kutsunut meidät taivasten valtakuntaan. Hän on lähettänyt useita palvelijoitaan esittämään kutsuja taivaan suureen ilojuhlaan. Kutsujina on ollut evankelistoja, julistajia, pappeja ja suurimpana ryhmänä ennen kaikkea ihan tavallisia kristittyjä. Jokainen meistä on saattanut toimia kutsujana jollekin toiselle ihmiselle. Aikojen saatossa moni on saanut ns. ensimmäisen kutsu. Osa on vastannut saamaansa kutsuun myöntävästi ja osa puolestaan kieltävästi. Osa saa kutsun nuorena, osa vanhana. Jotkut saavat tämän ns. ensimmäisen kutsun monta kertaa ennen kuin vastaavat myöntävästi. Myönteisen vastauksen myötä alkaakin sitten valmistautuminen juhlaan. Valmistautuminen on elämää Jeesuksen seuraajana, elämää kristittynä.

Jos olet vastannut kutsuun kieltävästi, vielä on mahdollisuus vaihtaa vastausta ja vastata myöntävästi. Tosin valitettavasti on mahdollista muuttaa vastausta toiseenkin suuntaan, kuten kuulemassamme evankeliumissa tapahtuu. Rukoilkaamme Jumalalta rohkeutta vastata myöntävästi ja myös pysyä myönteisellä kannalla, pysyä Jeesuksen seuraajana.

Elämme helluntain jälkeistä aikaa. On 21. sunnuntai helluntaista. Helluntaina vuodatettiin Pyhä Henki, jonka Jeesus lähetti noustuaan sitä ennen helatorstaina taivaaseen. Kun tämä maallinen aika kerran päättyy, Jeesus saapuu lupauksensa mukaan takaisin maan päälle noutamaan meitä taivaan kotiin. Hänhän on Raamatussa luvannut mennä valmistamaan meille sijaa eli paikkaa taivaan suuressa juhlassa. Johan sitä valmistelua on kestänytkin meidän aikakäsityksemme mukaan jo noin 2000 vuotta. Kyseessä on varmasti suuret juhlat, jollaisia ei ihmismieli voi edes kuvitella.

Miten sinä vastaat kutsuun osallistua taivaalliseen hääjuhlaan tämän ajan jälkeen? Onko sinulla silloin muuta, mielestäsi tärkeämpää tekemistä? Tänäänkin Jeesus kutsuu sinua ja myös minua taivaalliseen ilo- ja hääjuhlaansa.