söndag 24 november 2013

Hartaus Genesis-kappelissa 19.11.2013



Matt. 25:1-13

Jeesus puhui tämän vertauksen:
    ”Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: ’Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!’ Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: ’Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.’ Mutta viisaat vastasivat: ’Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.’ Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi: ’Totisesti, minä en tunne teitä.’
    Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”
Puhe

Elämme lopun aikoja. Niin on tosin eletty jo noin 2000 vuotta eli aika pitkään meidän ihmisten aikakäsityksen mukaan. Silti elämme yhä lopun aikoja.

Odotammeko me pimeydessä näiden evankeliumin morsiusneitojen tapaan? Onko meillä öljyä jäljellä vai pitääkö meidän lähteä ostamaan sitä juuri silloin, kun sulhanen saapuu? Mitä sillä öljyllä oikein tarkoitetaankaan tässä kohdassa? Miksi viisi viisasta neitoa ei voinut antaa edes vähän öljyä toisille? Eikö se olisi ollut kristillistä toimintaa, lähimmäisen rakkautta?

Tästä voi siis päätellä, että öljy on jotain sellaista, jota ei voi antaa toisille. Minulla tuli ensimmäisenä mieleen, että öljy on meidän uskomme. Niin ajattelee ainakin kaksi muutakin ihmistä. Lisäksi löysin näkemyksen, että öljy olisi Pyhä Henki. Usko ja Pyhä Henki. Voiko niitä puolittaa? Voimmeko antaa omasta uskostamme puolet toiselle? Emme voi. Ihmisellä joko on uskoa ja Pyhää Henkeä tai sitten ei ole. Välimuotoa ei ole. Ei voi olla puolikasta uskoa tai olla puoliksi uskossa tai puoliuskovainen. Usko on Jumalan lahja, jonka ihminen on saanut ja ottanut vastaan. Efesolaiskirjeessä Paavali toteaa: ”Armosta Jumala on meidät pelastanut antamalla meille uskon. Pelastus ei lähtöisin meistä, vaan se on Jumalan lahja.” Lahjaksi saatua uskoa ei saa eikä voi antaa toiselle. Siitä voi toki luopua, kuten valitettavan moni tekee, mutta siltikään sitä ei voi siirtää toiselle.

Mitä sitten tulisi ajatella uskon määrästä? Voiko sitä mitata? Joidenkin mielestä sitä voi mitata, mutta mielestäni mittaaminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Toisaalta se uskon määrä ei kuitenkaan ole oleellista. Oleellista on se, onko uskoa vai ei eli onko lampussa öljyä vai ei. Heikolla ja vähäiselläkin uskolla saa turvautua vahvaan vapahtajaan. Pienikin määrä öljyä riittää silloin, kun on aika mennä taivaan häätaloon.

Pitäkäämme huolta, että lampuissamme on öljyä silloin, kun sulhanen Jeesus tulee. Me emme tiedä sitä hetkeä, mutta se hetki on koko ajan yhä lähempänä. Olkaamme koko ajan valmiina, mutta ei niin, että unohtaisimme muun elämän. Jeesus voi tulla jo tänään tai huomenna tai ensi vuonna tai vasta tuhansien vuosien päästä. Sen hetken tietää ainoastaan Jumala.

Virsi 152: 4-5

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar