Saarna 13.11.2016 Tervolan seurakuntakeskuksen kirkossa

Evankeliumi:

Matt. 25:1–13

"Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: 'Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!' Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: 'Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.' Mutta viisaat vastasivat: 'Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.' Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: 'Herra, Herra, avaa meille!' Mutta hän vastasi: 'Totisesti, minä en tunne teitä.' "Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.

 

Saarna:

Kirkko on elänyt lopunaikoja jo pari tuhatta vuotta. Jokainen kristittyjen sukupolvi on vuorollaan odottanut Jeesusta takaisin. Erityisesti ensimmäiset kristityt odottivat Jeesusta takaisin jo omana elinaikanaan. Osa saattoi jopa luopua omaisuudestaan ja työstään tai niin sanotusti alkaa elämään kuin viimeistä päivää. Jopa Paavalin kirjeissä Uudessa testamentissa on luettavissa ajatus, ettei kannata tehdä kovin suuria asioita tai muutoksia elämässään, koska Jeesus on tulossa niin pian takaisin. Sukupolvien vaihtuessa aina vain uusiin on kaikkein aktiivisin Kristuksen odotus hiipunut. Elämä on tasaantunut ja rauhoittunut, mutta silti Jeesuksen odotus ei ole loppunut. Se on vain muuttanut muotoaan. Kristityt elävät tässä maailmassa ja toimivat sen hyväksi kutsumuksensa ja tehtävänsä mukaan siihen asti, kunnes Jeesus palaa takaisin. Nopea paluu ei ole enää pitkään aikaan ollut odotuksissa kovin laajasti.

Vaikka me yhä odotamme, Jumala ei ole unohtanut kansaansa eikä lupaustaan lähettää Jeesuksen toistamiseen maan päälle tämän ajan lopussa. Tämän päivän Uuden testamentin kirjetekstissä muistutetaankin meitä:

”Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä.” (2. Piet. 3: 8-9) 

Jumalan aikakäsitys ja ajanlasku ovat erilaiset kuin meillä ihmisillä. Toisen Pietarin kirjeen teksti jatkuu vielä:

”Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.” (2. Piet. 3: 9)

Jumala odottaa vielä. Hän odottaa, että kaikki ihmiset kääntyisivät hänen puoleensa. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. (Joh. 3:16)

--

Tämän päivän evankeliumissa Jeesus kertoo vertauksen (tai ehkä jopa varoittavan esimerkin) kymmenestä morsiusneidosta, jotka odottavat sulhasta saapuvaksi. He tietävät, että sulhanen on tulossa morsiamen kanssa, mutta eivät tiedä tarkkaa hetkeä. He odottavat sulhasen kulkureitin varrella. Heidän tehtävänsä on kantaa lamppuja juhlakulkueessa. He kaikki ovat ulkoisesti varustautuneet hyvin eli heillä kaikilla on mukanaan pienet öljylamput, mutta vain puolella heistä on mukanaan riittävästi öljyä lamppuihinsa. Lamput tarvitsivat öljyä toimiakseen ja valaistakseen.

Kaikki tytöt nukkuvat, koska on jo myöhä. He heräävät, kun tulee tieto, että pian olisi aika liittyä juhlakulkueeseen kohti häätaloa. Silloin puolet tytöistä huomaa, että heillä ei olekaan öljyä. He pyytävät sitä toisilta, mutta näillä toisilla on öljyä vain omien lamppujensa tarpeiksi, ei enempää eikä vähempää. Niinpä öljyttömät tytöt aikovat pikaisesti käväistä lähikaupassa ostamassa öljyä. Vaikka kauppa olisi ollut lähellä ja vielä auki siihen aikaan illasta tai yöstä, niin aikaa ei kuitenkaan ollut riittävästi. Sillä aikaa, kun puolet tytöistä on öljynostokäynnillä, toinen puoli tytöistä liittyy toimivine lamppuineen iloiseen hääkulkueeseen ja pääsee sisälle häätaloon.

Öljyn osto onnistuu, mutta vie liikaa aikaa. Tytöt eivät ehdi mukaan kulkueeseen eivätkä lopulta pääse sisälle häätaloon. Talon isäntä ei edes tunnista myöhässä tulijoita.

--

Me emme tiedä Jeesuksen takaisin tulemisen tarkkaa hetkeä. Me emme voi myöskään varmasti tietää ennalta oman tai läheistemme kuoleman tarkkaa hetkeä. Vain Jumala tietää ne. On luotettava, että Jumala kaikkivaltiudessaan ja kaikkitietävyydessään tietää meille itse kullekin sopivan lähtöhetken.

Joskus tulee vastaan ajatus, että joku haluaisi elää ns. jumalattoman elämän ja tulla uskoon sitten vanhuksena, vähän ennen kuolemaansa. Voihan se toki joskus onnistua niinkin, mutta näen siinä kyllä todella suuren riskin. Kuolema voi tulla kohdalle minä hetkenä tahansa, myös nuorena tai terveenä eikä vain vanhana ja sairaana. Jumala ei välttämättä myöskään kutsu ihmistä seuraajakseen loputtoman montaa kertaa. Kannattaa siksi vastata myöntävästi silloin, kun hän kutsuu.

Vertauksen tytöt olivat ulkonaisesti oikein varustautuneita, mutta osalta heistä puuttui öljy, joka oli lampun korvaamatonta polttoainetta. Mikä voisi olla meissä ihmisissä se öljy, jota meillä tulisi olla silloin, kun Jeesus tulee takaisin maan päälle ja on aika liittyä hänen juhlakulkueeseensa? Se öljy voisi olla vaikka henkilökohtainen usko ja suhde Jumalaan. Joissain piireissähän kysytään, oletko ottanut Jeesuksen vastaan henkilökohtaisena vapahtajanasi. Sen kysymyksen voi jokainen, niin sinä kuin minä, esittää tänäänkin itselleen. Itseltään voi myös kysyä, onko minulla sitä öljyä, jota lamppuni tarvitsee loistaakseen Jumalan kunniaksi.

Omassa voimassaan ja yksin ei kuitenkaan tarvitse uskoa tai loistaa. Jo pelkkä tahto uskoa ja kuulua Jumalan kansaan riittää. Jumala hoitaa loput. Voimme rukoilla, että Jumala vahvistaisi meitä tässä uskossa, kirkastaisi meissä Pyhää Sanaansa ja johdattaisi meitä pitkin oikeaa tietä.