Ap.
t. 1: 1-11
Edellisessä
kirjassani, hyvä Teofilos, kerroin kaikesta siitä, mitä Jeesus teki ja mitä hän
opetti, alusta alkaen aina siihen päivään saakka, jona hän Pyhän Hengen
voimalla antoi valitsemilleen apostoleille käskynsä, ennen kuin hänet otettiin
taivaaseen. Heille hän myös monin kiistattomin todistein osoitti kuolemansa
jälkeen olevansa elossa. Hän näyttäytyi heille neljänkymmenen päivän aikana
useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta. Ollessaan heidän kanssaan aterialla
Jeesus sanoi: ”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä
Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet. Johannes kastoi
vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan
päivää.”Silloin ne, jotka olivat koolla, kysyivät häneltä: ”Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?” Hän vastasi: ”Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.”
Kun hän oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään. Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. Nämä sanoivat: ”Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän.”
Evankeliumi:
Joh.
17: 24–26
Jeesus
rukoili ja sanoi:
”Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista. Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut. Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä.”
”Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista. Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut. Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä.”
Saarna:
Mieleeni
on jäänyt hauska muisto eräistä suunnistuskilpailuista ehkä jopa 15 vuoden
takaa. Helatorstaina oli (ja on ehkä edelleenkin) aluemestaruuskilpailut
jossain päin Lappia. Eräänä vuonna kilpailujen kuuluttaja alkoi selostaa kaiken
kansan kuulleen suunnilleen näin: ”Kuten me kaikki tiedämme, helatorstaita
vietetään Jeesuksen taivaaseen astumisen muistoksi.” Olipa se hienoa kuulla
tällaista kristillistä opetusta suunnistuskilpailun selostuksessa. Opetus oli
vielä oikein hyvin kyseiseen päivään liittyvää.
Kilpailun
kuuluttaja opetti suunnistuskansaa. Hän tosin muistaakseni sanoi: ”Kuten me
kaikki tiedämme…” Epäilen kuitenkin, että kaikki eivät varmaan tienneet, mutta
ehkä joku saattoi sen jälkeen tietää. Joskus helatorstain aikoihin näkyy
lehdissä katugallupeja, joissa ihmisiltä on kysytty, miksi helatorstaita
vietetään. Suurin osa ei ole tiennyt. Helatorstai jää jotenkin irralliseksi pyhäpäiväksi
eikä sen nimi kerro sen merkitystä. Esimerkiksi ruotsiksi helatorstai on Kristi
himmelsfärdsdag eli sananmukaisesti Kristukseen taivaaseen matkustamisen päivä.
Se kertoo selvästi, mistä siinä päivässä on kyse. Suomeksi sen sijaan
helatorstai ei kerro ainakaan minulle oikeastaan mitään muuta kuin että
kyseessä on torstai. Suomen kielen sana helatorstai tulee luultavasti
ruotsinkielisestä ilmauksesta ”helig torsdag” eli pyhä torstai, vaikka
virallinen ruotsinkielinen nimitys onkin ”Kristi himmelsfärdsdag”.
Kuten
taannoisen suunnistuskilpailun selostaja sanoi, helatorstaita vietetään
Jeesuksen taivaaseen astumisen muistoksi. Uskontunnustuksessa me lausumme, että
Jeesus astui ylös taivaisiin. Se tapahtui 40 päivää pääsiäisen eli hänen kuolleista
nousemisensa jälkeen. Kuten apostolien tekojen alussa kerrotaan, sen 40 päivän
aikana hän oli ilmestynyt opetuslapsilleen useita kertoja ja valmistanut heitä
elämään ilman häntä. Hän oli luvannut lähettää heille Pyhän Hengen
puolustajaksi. Hän kehotti opetuslapsiaan pysyttelemään Jerusalemissa, sillä
Pyhä Henki vuodatettaisiin heihin siellä. Jeesus jopa kertoi, että siihen ei menisi
enää montaa päivää. Tästä helatorstaista alkaa Pyhän Hengen odottamisen aika.
Sinä aikana opetuslapset olivat yhdessä ja rukoilivat lakkaamatta sekä
erityisesti odottivat Pyhää Henkeä.
Rukoillessaan
ja yhtä pitäessään he noudattivat Jeesuksen antamaa esimerkkiä. Päivän evankeliumissa
Jeesus rukoili, että hänen omansa voisivat olla hänen kanssaan. Itse asiassa
tämä evankeliumiin poimittu katkelma on Jeesuksen rukouksesta jo ennen
ristiinnaulitsemista, mutta varmaan rukouksessa on samoja ajatuksia kuin hänen
rukouksessaan kuolleista nousemisensa jälkeenkin. Päivän evankeliumin rukouksessaan
Jeesus sanoi: ”Isä, minä tahdon, että ne,
jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka
sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman
luomista.” Rukoillessaan Jeesus tiesi kuoleman, kuolleista nousemisen
ja taivaaseen astumisensa hetken lähestyvän. Varmaan hänessä nousi esiin
inhimillinen kiintymyssuhde opetuslapsiinsa, sillä hän oli viettänyt
opetuslastensa kanssa hyvin tiiviisti noin kolme vuotta. Jeesus oli sekä
ihminen että Jumala. Se ihmispuoli hänessä nosti pinnalle ikävän tulevan
opetuslapsista erkaantumisen edessä. Jeesus kuitenkin tiesi vielä palaavansa
takaisin maan päälle tämän ajan loppuessa. Siitä muistuttavat myös
opetuslapsille ilmaantuneet kaksi valkopukuista miestä, jotka toteavat: ”Galilean miehet, mitä te siinä seisotte
katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen,
tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän.” Tämän
mekin saamme muistaa ja siihen luottaa. Kun lausumme uskontunnustuksessa, että
Jeesus astui ylös taivaisiin, niin se jatkuu: ”istuu Jumalan, Isän,
Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä
kuolleita”. Jeesus nousi taivaaseen Isä Jumalan luo ja on kerran tuleva
takaisin maan päälle. Apostolien teoissa Jeesus ei kuitenkaan anna tälle
paluulle tarkkaa aikaa. Kristillinen kirkko on odottanut Jeesuksen paluuta jo
pari tuhatta vuotta. Joskus taas kuulee joidenkin kristittyjen sanovan: ”…jos
Kristuksen paluu vielä viivästyy.” Sen tarkan paluuajan tietää vain Jumala.
Siitä Jeesus sanoo apostolien teoissa: ”Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä
hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut.” Siitä hän jatkaa: ”Mutta
te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani
Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.” Nämä olivat
Jeesuksen toistaiseksi viimeiset sanat maan päällä. Nämä sanat sanottuaan hän
nousi pilvessä taivaaseen Jumalan luo. Tämän muistaen kristityt kautta maailman
viettävät helatorstaita eli Kristuksen taivaaseen astumisen päivää.